Kun istun aivan hiljaa
ja tarkkaan kuuntelen,
niin hiljaisuus käy soimaan,
kuulen sen sävelen.

Kuin kaukaa korkealta
se mulle annettais'.
Sen nuotein viivastolle
jos kynälläni sais.

Vaan käsi oppimaton
säveltä tallentaa
ei nuotein nuijapäisin
voi, vaikka koettaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Näin kaunis säveleni
vain hetken pienen soi,
en koskaan viihdytellä
mä muita sillä voi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Saa monilahjakkuuden
vain harva ihminen.
Sain sentään runon lahjan
sisälle sydämen.

Sen sieltä paperille
muistoksi muillekin
kynäni kautta siirrän
kadonnein sävelin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla