Kaikella määräaikansa on.
On rakkaudella, on vihalla, on naurulla ja itkulla.
Miks minulle käy aina näin, näin itkee ystäväin.

Miten lohduttaa voin, kun oma sydän vaikeroi.
Kädet yhteen liitän, jokaisesta päivästä kiitän.
Kyselen ja ihmettelen minäkin, auttaa niin paljon mä tahtoisin.

Vierellä ystävän kulkea voin, rukoilla puolesta, kuunnella huolia.
Kuka sitten auttaa voi?

Jeesus! Hän kuulee huokaukset, hän näkee ahdistuksen, hän auttaa tuskassa ja kivussa hän vierellä on kulkija.
Hän ei luovuta ei unohda.