Tunnottomat kyyneleet repivät samettista ihoasi
Syksyn sateet pyyhkii kaiken kauniin pois
Kellon viisarit juoksevat edessämme karkuun
Me olemme ruostuneita koneita syvässä joessa
Me olemme lakastuneita kukkia kuivalla maalla

Katseesi tekee pahaa minussa
Itkuni korjaa sinun arpesi
Vain tummia pilviä jäljellä
Ja syviä varjokuvia seinillä

Revityt hopeapaperin sivut antavat kartan
Tien ja toivon tähän tuskaiseen sateeseen
Ja me laskemme viimeiset sekunnit viereltämme
Kunnes haihtuu ensimmäiset kuvat mielistämme
Lasket kätesi kädelleni ja minä palan
Tunkeudun sisälle katseeseesi ja sinä lennät

Me rakensimme aidat sateenkaarten ympärille
Me juoksemme keveinä
Raskaat kahleet jaloissamme