Minä muistan soittorasian,
karusellin näköisen.
Hevosineen,joutsenineen,
sävelten soidessa
se johdatti minua unelmien valtakuntaan.

Yhä uudelleen se soi,
kerta toisensa jälkeen,
kunnes särähti vain kerran,
eikä soinut enää.
Eivät laukanneet hevoset,
eivät keinuneet joutsenet.
Ei kuulunut ihana soitto.

Minä itkin,vääntelin avainta,
mutta vaiti pysyi rasia.
Valtakuntani ovet olivat suljetut.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Rumaksi ruostui lapsuuteni leikkikalu.
Katosi johonkin,en ole sitä löytänyt.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Joskus hiljaisina hetkinä,
unen hämärän rajamailla sen kuulen.
Soittaa rasia,
ihanasti sävelet soutavat.
Kauniisti keinuvat joutsenet,
hevoset uljaina laukkaan valmistautuvat.

Sisältö jatkuu mainoksen alla