Suljin silmäni.
Sävelten saattelemat sanat kehoittivat katsomaan aamun koita päin.

Ilmestyit utuisesta maisemasta.
Hymyilit edessäin.

Sydämeni seurasi sointuja, tunsin turvaa.
Olit siinä. Tässä ja nyt.
Eilisen myrskyssä, huomisessa tyyneydessä.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Viimeisen säkeistön voimassa lempeä läsnäolosi ympäröi minut.
Huomamaaton vapina huuliltani raukesi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Varovainen hymy yllätti kasvoni:
sain jälleen kokea viipyvän hetken kanssasi,
Isi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla