Pappi kysyi ohi mennen,
”mitä kuuluu” kysymyksen.
Mitä vastas mustalammas,
erakoksi eroteltu.
Pahaseksi paneteltu,
syyllisenä syrjäytetty.

Isä paimen tosissaanko,
kysymyksen asettelit.
Vaiko ihan tavan vuoksi,
tutun vastauksen vaatinet.

Minä kerron paimen hyvä,
edessäsi näet miehen.
Helpompi ois minun kertoo,
mitä ehjänä on vielä.

Näyttäisinkös isä sulle,
kylkiluuni murtuneen.
Tukisitein teipattuna,
oikeassa kyljessäni.

Vaiko oikean jalkani,
jalkapohjan tulehtuneen.
Rautanaulan lävistämän,
laastarilla teipatun.

Yhdessäkö kurkistamme,
sieluni tilaan salattuun.
Aukaisenko koko mielen,
tulisit sitten tuntemaan.

Ei en isä hyvä sulle,
sieluani aukaise.
Ethän sinä ymmärtäisi,
vielä murtuisit itsekin.

Taidanpa mä näyttää sulle,
pelkät ruumiin vammani.
Jalkapohjan tulehtuneen,
kuten murtuneen kylkeni.