Hellepäivän helpotus, saunaillan kruunu. Koe lapsuuden limonaditaivas uudelleen. Tässä ET-lukijoiden limsamuistoja menneiltä vuosikymmeniltä.

”Onko tämä huumaa vai sitruunasuudaa, laulettiin 60-luvulla. Ai, ai, kuinka se sittis sihisi. Ja kauniin punainen Vadelma-limonaadi! Kerran kesällä ostin sellaisen kauppa-autosta. Se vaahtosi ja oli imelää, ja kun sen joi niin nopeasti, se tuli ylös yhtä vauhdilla. Hinta oli muistaakseni 28 penniä ja Elannon nam! lihapiirakka sen kaveriksi maksoi 20 penniä.”
 
”Lauantai-iltana 1960-luvun omakotitaloalueilla kaikilla oli sauna lämpiämässä. Mummo tuli meille, ja me tytöt mentiin mummon kanssa saunaan. Mummo hankasi rystysillä päänahan helläksi, mutta käsittelyn kesti, sillä tiedossa oli mummon tuliaiset. Aina pullo limonadia, joista omenalimu oli ihan parasta! Ja Da Capo -patukka.

Limua nautittiin pitkään ja hartaasti. Välillä siskon kanssa mitattiin, kummalla oli enemmän, ja se hörppäsi tasoihin, jolla oli liikaa’.”
 
”Joka perjantai illansuussa kävelin äidin ja pikkusiskon kanssa 1,5 kilometriä yleiseen saunaan.

Lippuluukulla äiti maksoi sisäänpääsyn ja saimme valita saunajuomat: minulle Pyynikin Helmi ja siskolle hiilihapoton Florida-appelsiinijuoma. Saunan jälkeen istuimme pyyhkeisiin käärittyinä ja nautimme juomistamme – tietenkin oikean pillin kautta!”
 
”Kesäsunnuntaisin pidettiin maalla seuroja, joihin kokoontui koko kylän väki. Aikuiset kunntelivat sisällä saarnoja ja me lapset nautimme kesästä pihalla.

Parasta tapahtumassa oli yhdessäolo ja se, että siellä myytiin pullasiivuja ja mansikkalimukkaa! Taivallinen yhdistelmä... Kun myyjätäti avasi juomapullon, sieltä leijaili suhahduksen myötä ihana mansikan tuoksu. Korkkeja kerättiin ja pidettiin aarteina, joilla leikittiin.”
 
”Nuoruudessani kaikilla oli pienet asunnot, joten kavereiden kanssa kokoonuttiin jossain ulkona. Ja nuorillahan oli aina nälkä. Siispä maitokaupasta pullo Coca-Colaa ja puolikas ranskista. Niillä eväillähän sitten pärjättiin iltaruokaan asti.”

”Olin 60-luvun alussa monta viikkoa kummisedän mökillä ”kesäpoikana”. Kummisedällä oli limsakori kellarissa, ja siitä sain aina lauantaina-iltana ottaa yhden juoman: Sitruunasoodaa, Jaffaa tai Steppiä. Mutta ei koskaan greippiä, se oli varattu kummisedälle itselleen.

Ajattelin että sen täytyi olla erityisen hyvää. Vasta aikuisena tajusin, että greippilimu oli kummisedän lantrinkia.”
 
”Kun menin oppikouluun, aloin myös saada viikkorahaa, muistaakseni 20 penniä. Joskus ostin vihkoja ja kyniä, mutta kun perjantaina pääsin koulusta, suunnistin suoraan kirkonkylän ainoalle kioskille.

Sieltä ostin pullon Ananas-Jaffaa, jonka sitten imeskelin hyyyyvin hitaasti pillillä. Sen veroista makunautintoa en muista muulloin kokeneeni.”