Sain sähkötupakan joululahjaksi, olen nyt polttanut sähkösavukkeita kuukauden ajan.

Väärin, jokainen sana edellisessä lauseessa oli väärin.

Ensiksikään en ole polttanut mitään, sähkötupakka ei pala. Toiseksi se ei ole savuke, siitä ei tule savua. Kolmanneksi, väärin on monikko, samaa putkea olen imenyt koko ajan.

Jos toiminnalle yritettäisiin etsiä totuudenmukaista nimitystä, olisin ”imenyt tuoksuvaa höyrypilliä kuukauden ajan”.

Sanaston vaihtaminen on ensimmäinen asia, kun autamme terveysviranomaisia, julkisten tilojen valvojia, ravintoloitsijoita, konduktöörejä, taksikuskeja ja raittiusintoilijoita heidän hämmennyksessään.

Ymmärrän hämmennyksen. Juuri kun tupakoitsijat oltiin saamassa kuriin, juuri kun heidät ajettiin pakkaseen, piilotettiin tupakat, perustettiin tupakattomat työpaikat. Juuri kun heidät saatiin ihmisarvottomiksi hylkiöiksi, joiden päälle saa sylkeä oman pahan olonsa, joku pirulainen keksii tämän.

Nyt on menossa siirtymävaihe. On luonnollista, että ihminen, joka on esimerkiksi omistanut elämänsä tupakkavalistukselle, raivostuu, eikä halua kuulla asiasta mitään. On luonnollista, että kärsimyksen kautta tupakkalakossaan onnistunut raivostuu: miksi nuo pääsevät helpommalla.
Väärinkäsitykset ja provosoinnit ovat yleisiä. Kun auto keksittiin, asiantuntijat sanoivat, ettei ihmisen hermorakenne kestä yli 50 kilometrin tuntinopeutta. Minäkään en vielä mene imemään höyrypilliäni lastenvaunujen viereen julkiselle paikalle.

Meille tupakoitsijoille asia on selvä. Propyleeniglygolihöyryn imeskely on selkeästi vaarattomampi tapa saada nikotiini elimistöönsä kuin perinteinen tupakan polttaminen.

Aine on tuttu deodoranteista ja ihovoiteista, ja sitä käytetään elintarvikkeiden lisäaineena (E 1520). Itse olen kokeillut kaikki konstit, ja homma tuntuu toimivan. En ole yrittänyt lopettaa ”oikeaa”, 42 vuotta kestänyttä tupakointiani, silti se on vähentynyt alle kolmannekseen.
Suurin asia on ilo. Ilo siitä viimeisestä mahdollisuudesta, että minä, jo tuomittu ja itseni tuominnut, voisin nähdä lastenlasteni kasvavan, että me tupakoitsijat saisimme edes osan ihmisarvostamme takaisin.

Lähimmäisen rankaismisen ilosta suu vaahdoten saarnaavilla saattaa olla edessään monta ikävää yllätystä.

1940-luvulla Yhdysvalloissa huomattiin, että propyleeniglygolilla oli keuhkokuumetta ja influenssaa estävä vaikutus. Aineella suojellut hiiret kestivät flunssaviruksen, ilman sitä ne kuolivat kuin – hiiret.

Imeskelypillini nesteeseen ei liene mahdotonta laittaa makujen lisäksi vitamiineja tai lääkkeitä. Silloin entinen pahan perikuva olisikin ihanne. Lapset opetettaisiin koulussa imemään terveyshöyryä, ”tupakoimaton” niskoittelijapoika joutuisi vessoja siivoamaan.

Niin lentää täällä tekniikan ihmisen aatos. Kuka saattaa sen eteen verkkoja viskellä!

Vierailija

Imen tuoksuvaa höyrypilliä

Anonyymille 7.4.12 klo 16.13 En puolusta tupakointia. Kaikki tupakoitsijat eivät silti ole mainitsemiasi tietämättömiä, ajattelemattomia eivätkä itsetuhoisia. Nikotiiniriippuvuus tai tapatupakointi-riippuvuus on yhtä voimakas riippuvuussairaus kuin huume-, alkoholi-, peli-, seksi- tai ruokariippuvuus. Kyse on pitkälti pään sisäisestä kemiasta. Ja riippuvuussairauksien hoitaminen ei ole yksinkertaista eikä aina onnistu ilman ulkopuolista apua. On helppo sanoa että joku tupakoi typeryyttään tms...
Lue kommentti