Suurta ikäluokkaa tuuppaillaan juhlavien lupausten vastaisesti eläkkeelle uusien kykyjen ja tietojen tieltä. Miten mylläkässä käy hiljaisen tiedon? Miksi kokenut seniori kelpaa työelämässä vain poislähtijäksi?

Hiljainen tieto on sellaista kokemusten, tiedon, tapojen ja taitojen siirtoa, jota on mahdotonta oppia kirjasta.

Espoon työhyvinvoinnin asiantuntija Sinikka Niska-Virta tietää, miksi kuuttakymppiä lähestyvät joutavat mennä ja vain nuoret kelpaavat.

– Luullaan, että juuri niin pysytään tehokkaimmin ajan hermolla. Samalla kun työnantajat suosivat viimeisintä tietoa, pitkän työuran aikana kerätty hiljainen tieto on vaarassa hävitä.

Jatkuvat muutokset työssä voivat ai­heuttaa vanhemmille työntekijöille riittämättömyyden ja väsymyksen tunteita.

– Valitettavan usein siitä seuraa esimiesten taholta viesti, että voisit oikeastaan lähteä. Kuitenkin juuri näillä kokeneilla, eläköityvillä työntekijöillä on sellaista tietoa, jota pitäisi hyödyntää esimerkiksi muutoksia tehtäessä. Ja kun niin ei tehdä, muutospaniikissa päätettyjä ratkaisuja voidaan sitten joutua korjaamaan vuosikausia. Huomataan, että ai, tämähän olikin ihan väärä tapa tehdä asioita. Tästähän seuraa jo suuret taloudellisetkin menetykset, Niska-Virta terävöittää.

Kaikki ei löydy netistä

Työhyvinvoinnin asiantuntija korostaa, että viimeistään nyt pitäisi kuunnella suurta ikäluokkaa. Kaikki tieto kun ei löydy ”netistä”. Merkittävä osa kulkee ihmisten mukana.

– Erityisen huolissani olen työelämän lyhytnäköisyydestä. Jos kuusikymppinen työntekijä tuntee henkilökohtaisen elämän paineiden lisäksi olevansa arvoton työntekijä, itsetunto on kovilla. Jos työntekijää ei arvosteta, seuraa riittämättömyyden tunnetta ja kyynisyyttä, mikä ei kannusta kokemusten vaihtoon ja tiedon jakamiseen.

Niska-Virran mielestä viihtyminen työpaikalla vielä eläkevuosien korvalla voi tukea laadukasta vanhuutta.

– Työpaikka ei ole mikään muusta elämästä erillinen linnake. Uskon, että kun tuntee olevansa arvostettu ja tarpeellinen työssään, jaksaa paremmin myös kotona.

Miksi iäkkäistä työntekijöistä ei sitten pidetä kiinni? Työvoimaahan tarvitaan entistä kipeämmin!

– Ajatellaan ehkä, etteivät varttuneet ole taloudellisesti kannattavaa työvoimaa ja etteivät he taivu samaan dynaamisuuteen kuin nuoret. Heitä pitäisi kouluttaa, mikä on kallista. Mutta kalliiksihan tulee myös aika, jonka uusi ihminen kuluttaa organisaatioon tutustumiseen ja työtehtäviensä ymmärtämiseen!

– Uskon, että hiljaisen tiedon järjestelmällisestä siirtämisestä hyötyvät uuden työntekijän ohella koko työyhteisö ja yhteiskunta. Me voisimme voida paljon paremmin, pienillä päätöksillä.

Esimerkkiä Espoosta

Espoossa suurta ikäluokkaa kuunnellaan. Kaupungilla on jo kymmenen vuoden ajan ollut käytössä hiljaisen tiedon siirtämisen menetelmä, mentorointi.

Kokenut työntekijä, mentori, jakaa tällöin tietämystään, verkostojaan ja yhteyshenkilöitään uudelle työntekijälle. Menetelmää voi käyttää myös esimerkiksi uuden työntekijän ja eläkkeelle siirtyvän työntekijän kesken. Mentoroinnista tehdään virallinen sopimus ja kohtaamisille varataan aikaa pari tuntia kuukausittain. Tavata voi missä tahansa, vaikkapa kahvikupin ääressä kaupungilla.

Espoossa osa-aikaeläkkeelle haluava voi myös hakeutua erityiselle seniorivakanssille. Seniorien tehtävät ovat usein kehittämispainotteisia ja niihin kuuluu mentorointi.

Kaupunki haluaa edelleen kehittää järjestelmällistä eri sukupolvien kohtaamista työpaikoilla ja toivoo käytännön laajenevan myös muualle.
Oleellista on, ettei tiedonsiirto ole yksisuuntaista. Uusi työntekijä tuulettaa työpaikan ilmapiiriä ja voi antaa jo pitkään arjessa puurtaneelle konkarille raikkaita ajatuksia ja motivaatiota uudistua. Espoossa mentorointi-suhteista on poikinut myös ystävyyssuhteita työelämän ulkopuolelle.

Lyhennelmä artikkelista ET-lehdestä 16.

<ET keskustelu "sana-on-vapaa" />