Kirjahyllyssä
Silmistäni leikattiin kesällä kaihi. Nyt on taas iloa lukea!
Jatkoin tauolla ollutta Sampo Terhon mainiota kirjaa Stalingradin viemärit. Ihailen, miten hirveän määrän tausta-aineistoa hän on tutkinut.
Neil Hardwickin muistelmat täytyy ehdottomasti hankkia. 1980-luvun alussa teimme Reinikaista niin tiiviisti, että ehkä kirjassa mainitaan minutkin.
Piirongin päällä
Kesällä 1964 salamarakastuin laivalla irlantilais-englantilaiseen Alexiin. Olin menossa tuttavien luokse Lontooseen, mutta vietinkin viikot Alexin kanssa.
Ehkä kirjassa mainitaan minutkin.
Syksyllä, kun Alex tuli Suomeen, meidän piti mennä naimisiin. Pori oli hänestä kuitenkin liian pieni, ja hän lähti takaisin. Järkytyin niin, etten edes itkenyt.
Kun sitten sain paikan Tampereen Teatterista, purin kihlauksemme. Alex vain ei uskonut, että olin tosissani.
Elokuussa 1965 hän tuli käymään ja löysi minut kihlautuneena toiselle miehelle.
Olohuoneessa piirongin päällä on mieheni Erkin kuva. Me tapasimme porilaisen poikkitaiteellisen seuran hallituksessa.
Hän löysi minut kihlautuneena toiselle miehelle.
Yhtenä kevätiltana hän saattoi minut kokouksesta kotiin. Sitä seurasi Erkin pikaero, ja elokuun lopussa menimme naimisiin.
Alexin kanssa meistä tuli hyvät ystävät.
Nojatuolissa
Viimeisinä aikoinaan Erkki istui paljon nojatuolissa. Usein vieläkin koen, että hän on siinä.
Hän tuntuu vakuuttelevan, että vielä ei ole aikani. On kuin hän sanoisi, että nauti nyt kaikesta, mitä vielä tulee eteen.
Kaapissa
Koska en osaa heittää mitään pois, jossakin kaapin perukoilla on varmasti Niskavuoren vanha käsikirjoitus.
Näyttelin 25 vuotta sitten Loviisaa, tänä syksynä esitän Tampereen Teatterissa Niskavuoren vanhaa emäntää.
Kun palasin eläkkeeltä teatteriin, huomasin, että olen kaivannut työyhteisöä jopa enemmän kuin itse työtä. Erityisen ihanaa on kuulua teatterin naisten sakkiin.
Tämä on lyhennelmä ET-lehdessä 19/2025 olleesta jutusta. Tilaajana voit lukea sen kokonaan täältä. Jos et vielä ole tilaaja, tutustu Digilehdet.fi-palveluun.
