Yritän ymmärtää
Älä kerro kenellekään: Pekka Laine pyrkii soittamaan jokaisessa Ihmemaa-ohjelmassaan yhden kappaleen, josta ei pidä.
Mikä se milloinkin on, sitä hän ei paljasta eikä anna sen kuulua, kun hän kappaleen tai artistin esittelee. Se on ammattitaitoa.
– Oma musiikkimaku ei saa olla toimittajalle ainoa eikä edes tärkein työkalu. Biisiä valitessani muistutan itseäni, että ohjelma ei ole vain minulle ja kaltaisilleni. Se on musiikista tykkäävien yhteisölle. Kyse on myös empatiaharjoituksesta.
Oma musiikkimaku ei saa olla toimittajalle tärkein työkalu.
Pekka haluaa eläytyä siihen, miten ajattelevat ihmiset, jotka ajattelevat musiikista eri tavalla kuin hän.
–Totta kai musiikissa on ilmiöitä, joiden kanssa olen helisemässä. Oma ikääntyminenkin vaikuttaa. Olen 59-vuotias. Haluaisin kuitenkin olla ihminen, joka ei suhtaudu muutokseen vihamielisesti.
Omia rajoitteitaan Pekka pääsi tutkimaan muun muassa silloin, kun hänen poikansa oli nuorempi ja kuunteli jyrkkää metallimusiikkia. Kirkonpolttoheviä, niin kuin Pekka sitä kutsuu.
– Ajattelin, että soitto on pelkkää meteliä. Mutta kun se vain soi ja soi kotona, huomasin alkavani hahmottaa kappaleita. Tajusin, mitä niillä ajettiin takaa, että tämähän on ihan kiehtovaa musiikkia.
Ajattelin, että soitto on pelkkää meteliä.
Sosiaalisen median musiikkikommenteista Pekkaa ärsyttävät eniten ne, jotka alkavat sanoilla ”minä en kyllä ymmärrä”.
– Lauseet pitäisi panna poikki juuri tuolta kohdalta. Sanoit jo olennaisen: sinä et kyllä ymmärrä. Älä kerro yhtään enempää.
Pekka Laineen Ihmemaa jatkuu Radio Suomessa sunnuntaisin kello 10, mutta kaksi minuuttia entistä pidempänä.
– Ehkä siihen mahtuu yksi biisi lisää, jos pidän suuta soukemmalla, Pekka miettii.
Tämä on lyhennelmä ET-lehdessä 19/2025 olleesta jutusta. Tilaajana voit lukea sen kokonaan täältä. Jos et vielä ole tilaaja, tutustu Digilehdet.fi-palveluun.
