Inkeriläinen sotaorpo Ulla Antfolk, 76, pelkäsi koko lapsuutensa ajan palautusta Neuvostoliittoon. Häntä piiloteltiin eri puolilla Suomea. Oletko sinä inkerinsuomalainen? Kerro tarinasi!

Ulla Antfolkin ensimmäinen muistikuva sijoittuu jatkosodan alkuun Miehikkälään, pakolaisleirille.

Pakolaisleirille Ulla, tuolloin vielä nimeltään Unelma Kuparinen, oli tullut tätinsä kanssa sodan jaloista Inkerinmaalta.

Miehikkälän pakolaisleiriltä Ulla ja Kristiina matkustivat Lahteen. Kun he saapuivat siellä lastenkotiin, Kristiina katosi. Oliko Kristiina-tädin helpompi jättää pikkutyttö vieraisiin käsiin ilman hyvästejä? Olihan Kristiinalla tarpeeksi huolehtimista sodan jalkoihin syntyvässä lapsessaan. Ehkä hän halusi vain päästä nopeasti eestiläisen puolisonsa luo.

Ruth Hämeen-Anttila Helsingistä perheineen adoptoi Ullan. 

– Junamatkalla Helsinkiin Ruth antoi minulle Elsa Beskowin kuvakirjan Pikku Putte mustikkametsässä. Se oli elämäni ensimmäinen junamatka ja elämäni ensimmäinen satu, Ulla liikuttuu.

Kotona uutta tulokasta odottivat adoptioisä, everstiluutnantti, Yrjö Hämeen-Anttila ja samanikäinen veli, Jyrki. Perheessä asui myös Ruthin äiti, iäkäs opettajatar ja edesmenneen papin rouva, Teresia Lindberg, jolla oli siteitä Inkerinmaalle.

Ullan 8-vuotispäivän jälkeen posti toi kohtalokkaan kirjeen. Stalin vaati, että kaikki Suomeen adoptoidut inkeriläislapset on palautettava Neuvostoliittoon. Perhe hankki tyttärelle uuden passin, johon hänen nimekseen kirjattiin Ulla Lindberg, Teresia-isoäidin mukaan.
Yrjö järjesti lapselleen piilopaikan hämeenlinnalaisperheestä.

Raskainta oli, ettei piiloon tuotu tyttö saanut kertoa totuutta itsestään.

Enää Ulla ei pelkää, mutta hän haluaisi tuntea jonkun, joka on kokenut saman kohtalon.

Lue Ullan koskettava tarina ET-lehdestä 20.

54 jäi palauttamatta

Syyskuussa 1944 Suomi solmi Neuvostoliiton kanssa välirauhansopimuksen, jonka 10. artiklassa Suomi sitoutui luovuttamaan Suomeen siirretyt noin 63 000 inkerinsuomalaista takaisin Neuvostoliittoon.

Palaaminen oli inkerinsuomalaisille vapaaehtoista, mutta neuvostojohtoinen Liittoutuneiden valvontakomissio taivutteli heitä siihen. Viranomaiset toimeenpanivat ainoastaan erikseen sovitun 332 inkeriläisen orpolapsen palautuksen.

Toimenpidettä perusteltiin sillä, ettei Suomen viranomaisilla ollut oikeutta päättää alaikäisten neuvostokansalaisten adoptoinnista. Tiettävästi 278 lasta palautettiin alkuperäiseen kotimaahansa, ja heidät sijoitettiin lastenkoteihin eripuolille Neuvostoliittoa. Ulla oli siis yksi 54 lapsesta, joita ei palautettu. 

Kaikkiaan 87 prosenttia inkerinsuomalaisista palasi Neuvostoliittoon, mutta hekään eivät saaneet asettua synnyinseuduilleen.

Lisätietoja Kansallisarkiston Kotiin karkotettavaksi -hankkeen kotisivut http://www.narc.fi/Arkistolaitos/inkerilaissiirtolaiset/

Kerro oma tarinasi, inkerinsuomalainen!

Oletko inkerinsuomalainen ja joutunut piileskelemään lapsuudessasi, koska pelkäsit palautusta? Kerro tarinasi ET-lehdelle. Välitämme kirjeesi myös Ullalle. Lähetä postia osoitteeseen et-lehti@sanoma.com  Merkitse aiheeksi  ”Ulla”.

Vierailija

Inkerinsuomalaista piiloteltiin

http://www.nettiet.fi/teemat/ajankohtaista/art6518-Inkerinsuomalaista-pi... Inkeriläinen sotaorpo Ulla Antfolk, 76, pelkäsi koko lapsuutensa ajan palautusta Neuvostoliittoon. Häntä piiloteltiin eri puolilla Suomea. Oletko sinä inkerinsuomalainen? Kerro tarinasi! Ulla Antfolkin ensimmäinen muistikuva sijoittuu jatkosodan alkuun Miehikkälään, pakolaisleirille. Pakolaisleirille Ulla, tuolloin vielä nimeltään Unelma Kuparinen, oli tullut tätinsä kanssa sodan jaloista Inkerinmaalta. Miehikkälän...
Lue kommentti