Naapurin Pilvi tuli kerran meille ruskea paperikassi mukanaan ja näytti, miten tyhjiä maitopurkkeja litistetään toistensa sisään ja viedään pussissa kartonginkeräykseen. Tässä partiolaisten tempauksessa opetettiin kädestä pitäen tekemään yksi pieni ekoteko.

”Pelkkää näpertelyä! Näitä asioita ei ratkaista kodeissa vaan valtioiden tasolla”, totesi ystäväni, joka toimii kansanvälisissä tehtävissä ja tietää, miten asioihin todella vaikutetaan.

On helppo arvata, mistä puhuttiin: ilmastonmuutoksesta tietenkin. Olin tuskaillut, mitä itse voisin tehdä tai jättää tekemättä. Näpertelyä on ystäväni mielestä se, että tavallinen pieneläjä tuntee syyllisyyttä pikku automatkoistaan tai satunnaisista lennoistaan.

Ilmakehän lämpeneminen pysäytetään vain, jos valtiot pystyvät sitoutumaan päästörajoituksiin. Kyse on valtavista mittasuhteista, joihin yksilön tuhkan sirottelu itsensä päälle ei auta pätkän vertaa.

Miksi sitten oma pieni ekoteko tuntuu niin hyvältä? Siksi, että omien arvojen mukaan toimiminen lisää itsekunnioitusta ja halua jatkaa hyvän tekemistä.

Ekoteko voi olla myös uuden opettelua, sillä ennen pitkää meidän on muutettava tapojamme. Onhan jo nyt saastuneissa kaupungeissa sääntöjä, joilla esimerkiksi autolla-ajoa rajoitetaan. Näitä tulee varmasti lisää, meillekin.

 Sivulla 18 on toimittajamme Anne Karuvuoren hyvä juttu siitä, miten itse kukin voi vaikuttaa muun muassa energiankulutukseen. Useinkaan kyse ei ole valtavista uhrauksista vaan järkevistä valinnoista. Pesukoneen pesulämpötilaa lasketaan, sähkölaitteiden joutokäyttö lopetetaan. Ketään ei rangaista, kukaan ei kauheasti kärsi. Tulee hyvä mieli.

Energiatehokasta syksyä!

Maija Toppila
Päätoimittaja