Kun pesäni muutamia vuosia sitten tyhjeni ja pyöriskelin hiljentyneessä kodissa yksin, olin hetken hämmentynyt.

Juuri siinä vaiheessa satuin tarttumaan intialaistaustaisen Jhumpa Lahirin romaaniin Kaima. Sen sivuilta tunnistin pian sielunkumppanin ja rohkaisijan, Intiasta Yhdysvaltoihin muuttaneen perheenäidin.

Vuosikymmenten aikana nainen oppii kompastellen uuden kotimaan tavat. Hän näkee lastensa kasvavan ja tempoilevan kriisien kautta toisenlaiseen aikuisuuteen ja maailmaan. Se mietityttää äitiä, mutta hän taipuu päästämään irti. Elämän kypsemmällä puolella hän uskaltaa ryhtyä etsimään ydinminäänsä, voimaantuu ja tekee tärkeitä omia ratkaisuja.

Kuinka lähelle kuvitteellinen ihminen tulikaan hetkellä, jolloin oman elämäni muutokset askarruttivat.

Khaled Hosseinin Leijapoika lumosi minut sinä kesänä, kun palasin kotiin leikkauksesta. Unohdin oikeasti (kunnes piti kääntää kylkeä) kivut ja huolet, kun uppouduin mehevään kertomukseen.

Jos nyt päästäisin itseni valloilleen, kertoisin kai pidempään alakouluni kirjastosta, joka oli yhtä kuin yksi lasiovellinen kaappi. Kun se lauantai-iltapäivisin avattiin, nenään tulvahti ihana huokoisen paperin tuoksu. Tarinan tuoksu.

Hyvä kirja on kuin kaveri. Se houkuttelee keskustelemaan. Se sytyttää tunteita, avaa näkökulmia, elävöittää historiaa, enteilee tulevaisuutta. Kirja voi kuohuttaa ja suututtaa, viihdyttää ja rentouttaa.

Kaikki nämä ainekset löytyvät syksyn uutuuksissa. Toimittajamme Leena Tanskanen haastoi toimituksen väen lukumaratonille. Huomasimme, että nousussa ovat itämaat, suku ja arkielämä. Innostuimme Alaa al-Aswanin Yacoubian-talon tarinoista ja Katja Kallion Syntikirjasta. Ne ja muut urakasta maaliin selvinneet valintamme löydät sivuilta 32–35.

Aira Väisänen
Toimituspäällikkö