Sisareni täyttää pian 70 vuotta. Tiedossa on mukavat juhlat. Sankaritar on viimeinkin sallinut itselleen oikeuden istahtaa valmiiseen pöytään ja voi huoletta seurustella ja epäilemättä muistella menneitä.

Joulukuun lapsen alku oli dramaattinen, mutta sitä vastasyntynyt ei itse vielä ymmärtänyt.

70 vuotta sitten Suomessa alkoi taistelu idästä vyöryvää vihollista vastaan, ja 25-vuotias isämmekin lähti sotaan. Miten painajaismaista elämä oli, ja raakaa: kuolinviestejä alkoi sadella joka kylään. Levottomat huhut kertoivat, että venäläiset ovat katkaisemassa Suomi-neidon vyötäröltä eli Oulun korkeudelta kahtia.

Sisartani viimeisillään odottava äitimme jäi puolitoistavuotiaan esikoisensa ja oman isänsä kanssa sähköttömään maalaistaloon. Lähes 125-vuotias hirsirakennus ei ollut kauan tyhjä! Talvisota pakotti Kainuun rajapitäjien asukkaat länteen, ja Haapasepällekin tuli evakkoja Suomussalmelta.

Keskelle kireitä pakkasia ja kaamosta, jota vain öljylamput ja kynttilät valaisivat, syntyi kolme vauvaa viikon välein. Yksi talon emännälle, kaksi pakolaisille. Äitini on kertonut, että evakot olivat kauppiasperhe, joten heillä oli peräti kahvia mukanaan. Niinpä jokaisen vauvan kunniaksi keitettiin pannullinen ja iloittiin elämän ihmeestä.

Äitini oli menettänyt oman äitinsä aivan pienenä, joten hänellä oli varmaan myös turvaa kainuulaismummosta, joka ajan tyyliin sytytti kahvien jälkeen käyrän piippunsa ja porisi mukavia.

Jos elämä joskus tuntuu vaikealta ja epäoikeudenmukaiselta, muistan tätä sukupolvea. Miten he selvisivät! Me emme edes osaa kuvitella.
Useimmat talvisodan lapset kasvoivat aikuisiksi ja osa juhlii nyt tasavuosia. Onnittelut teille! Taloushuolet painavat tänä jouluna monia koteja, mutta onneksi meillä on rauha.

Hyvää joulua!

Maija Toppila

Päätoimittaja