Nyt se sitten on tehty! Nimittäin kohtaaminen Skotlannin kansallisruuan Haggisin kanssa. Posket punottaen astelin Edinburghin keskustassa sijaitsevaan perinteiseen pubiin, jonka nimi oli enteellisesti ”The world´s end”.

Tiesin kyllä mitä oli tulossa. Olinhan odottanut tätä hetkeä  vuosikymmeniä ja tutustunut aiheeseen jo etukäteen.


Eli lampaan sisälmyksiä keitettyinä ja ahdettuina lampaan mahalaukkuun. Tarkemmin eriteltynä: maksaa, keuhkoa ja sydäntä, joita keitetään lihaliemessä hiljalleen. Sitten ne palaset pilkotaan pieniksi ja seokseen lisätään munuaisen rasvaa, sipulia, kaurarouhetta ja muskottia. Seos laitetaan pestyyn lampaan mahalaukkuun, sidotaan ja pistellään haarukalla, jotta tämä pökäle ei halkeaisi, kun sitä keitetään taas vähintään 3 tuntia! Sitten herkku on valmista.

Perinteisesti se tarjoillaan kera ”neeps and tatties” eli seurana on perunoita ja nauriita. Kyytipojaksi viskiä. Minun annokseni tarjoiltiin peruna- ja lanttusoseen kanssa ja kostukkeena oli viskillä höystettyä valkokastiketta. Hyvää oli ja lapsuus ihanine harmaine ryynimakkaroineen tuli mieleen.


Ei ihme, että Skotlannin kansallisrunoilija Robert Burns on kirjoittanut ylistysrunon ”To a Haggis”. Se esitetään joka tammikuun 25. päivänä, jolloin vietetään Burns juhlaa asiaan kuuluvine Haggis –aterioineen, säkkipillinsäestyksineen ja klaanipukuineen. Eläköön perinteet ja Haggis!

Aurinkoista kesää

Leena Hofma