Syksy on alkanut todella lupaavasti. Koirien kanssa on vierähtänyt monta hulppeaa hetkeä metsässä upeaa sienisatoa ihmetellen ja keräten. Kun valo siilautuu puiden lomasta sammalikkoon juuri pinnalle uskaltautuneisiin haperoihin, tatteihin, kehnäsieniin, lampaankääpiin, orakkaisiin .... niin päivä on täydellinen. Peikkometsästä on rauhoittavaa tallustella sienikorin kanssa kotosalle ja tuntea luonnon ihmeellinen lumo ja voima.

Tuntui vähän haikealta lähteä muutama viikko sitten ET-matkaemäntänä Alsacen maisemiin. Muutos oli melkoinen – vai oliko? Perillä meitä matkalaisia odottivat vehreät, hyvin hoidetut viinirinteet ja maalaukselliset, tuhansin kukin somistetut pikkukylät ristikkotaloineen, luostareineen, kirkkoineen, haikaroineen ja kapeine kujineen. Aurinko paistoi joka päivä ja kultasi maisemat. Olimme astuneet satuun, menneiden vuosikymmenten ja vuosisatojen taikapiiriin, joka pitää otteessaan vielä pitkään.

Kaunista, rauhoittavaa ja muistin lokeroihin painautuvia paikkoja on kotipiirissä mutta myös kauempana.

Suppilovahveroterveiset Koskenpäältä,

Leena Hofma

Tässä kuvia Alcasesta: