Kukkaloisto mielessäni pakkailin laukkuani Azoreja varten. Eipä vyörynyt ihasteltavaksi kukkien väripaletti, sillä kevät oli täälläkin päin maailmaa auttamattomasti myöhässä!

Kiertoajelujemme aikana tienvierustat antoivat vain aavistaa mitä on tulossa, mutta matkakohteemme avautui muilta osin sitäkin paremmin. Vehreät, kiviaidoin rajatut tilkkutäkkiä muistuttavat laidunmaat nautoineen ja uhkeat, karunkauniit laavakivimuodostumat rehevänvihreine kasvipeitteineen piirtyivä tarkoin muistilokeroihin. Samoin somasti maalatut talot lukuisissa pikku kylissä.


Vaikka karjanhoito on aina ollut tärkeä elinkeino, on leipää yritetty saada niin appelsiiniviljelmistä, viinintuotannosta, teeplantaaseilta, tupakan kasvatuksesta, ananasviljelmistä kuin 1984 lopetetusta valaanpyynnistäkin. Luonnonvoimia kohtaan on näillä saarilla aina oltu nöyriä ja se näkyy tämän päivänkin saarelaisten elämänmenossa.

Uskonto on tärkeä osa elämää, samoin yhteisöllisyys. Yhtenä erikoisuuten tästä ovat viehättävät pienet rakennukset imperiot, etenkin Terceiran saarella. Näistä rakennuksista käsin suunnitellaan kylissä pidettävät juhlat, joiden tarkoituksena on auttaa köyhiä. Turisti törmää pääsiäisen jälkeen viikonloppuisin näihin kruunajaiskulkueilla alkaviin tapahtumiin ja näkee toreille katettuja pöytiä, joiden ympärille kylän väki on kokoontunut aterioimaan.


Kauniisti ja värikkäästi maalatut imperiot korvasivat odotuksissa olleen kukkaloiston. Ehkäpä vielä joskus lähdemme Azoreille katsomaan, miltä nämä saaret näyttävät kesällä, kun ne pukevat ylleen hortensiniset mekot!


Kevätterveisin Leena Hofma