Lapioin lunta sivuun kivikkokasvipenkistä ja patjarikon lehden palat nousivat esiin. Peltomyyrä oli viettänyt mukavia talvipäiviä lumen suojassa ruokavaraston äärellä. Jatkoin pihapiirin tutkiskelua ja ankea näky tuli vastaan kuusamapensaan luona. Oksien tyvet oli kaluttu kuorettomiksi. Muistiin palasivat vuodet 1986 ja 2006, jolloin pihamme oli ollut varsinainen karvakansan ruokabaari. Siitä oppineena en suojannut ruusuja tänä vuonna talvipeitteellä. Se suojassa kaikenkarvaiset myyrät popsivat oksat koko pituudeltaan paljaiksi.

Leikkasin pensaiden kalutut oksat pikapikaa, jotta paljaista oksista ei haihdu kosteutta, kun juuret heräävät kevään myötä ja alkavat työntää mahlaa oksiin. Valitettavasti köynnösruusun kohdalla olin liian hidas, oksat olivat ehtineet kuivua ja imeä kosteutta juuristosta niin, että nekin olivat kuolleet. Juhannusruusu ja angervot selvisivät ja tekivät runsaasti uusia versoja. Perennapenkistä haravoin kuolleet osat pois ja toin hyvää kompostimultaa suojaksi, jotta repaleiset kasvit saivat suojaa ja uutta multaa.

Kohta on se aika, jolloin pitää tehdä ensimmäinen kierros pensaiden ja omenapuiden tuholaisten tarkkailussa. Uuden Oman pihan ötökkäoppaan innoittamana katselen kevään mönkijöitä uusin silmin. Kotimainen ötökkäkirja  ilmestyi muutama päivä sitten. Ikkunoiden väliin on kömpinyt jo pari pikkuperhosta, lienevät lattakoita. Tuntuu taas siltä, että kevättä on ilmassa!

Terveisin, Leena