Luonnonvoimien suuruuden ja mahdin tajuaa vasta sitten, kun on itse jollakin lailla ne kokenut tai nähnyt läheltä.

Luonnonvoimien suuruuden ja mahdin tajuaa vasta sitten, kun on itse jollakin lailla ne kokenut tai nähnyt läheltä. Nykyään pyritään kaikkia muutoksia ehkäisemään, korjaamaan ennalleen tai muuten vain lääkitsemään. Kun luonto näyttää voimansa, ei auta muu kuin tyytyä kohtaloonsa ja miettiä miten elämä jatkuu.  Meillä täällä Suomessa on muutaman lumettoman talven jälkeen koettu lumi lähes ihmeen kaltaisena ongelmia tuottavana ilmiönä, vaikka monen muistissa on lumitalvia useilta vuosilta. Niin, se säämuisti on melko lyhyt.

Olin talvilomalla puutarhanharrastajien paratiisissa Madeiralla. Lähdimme matkaan rankkasateen jälkeisenä maanantaina.  Täältä katsottuna uutisten perusteella näytti siltä, että koko Funchalin kaupunki ja lähitienoot olisivat huuhtoutuneet mereen. Yhtenä päivänä oli satanut sen verran kuin yleensä kuukaudessa. Kerran sadassa vuodessa käy  näin. Edellisestä vastaavasta on siis kulunut aikaa.

Kauniit puutarhat olivat selvinneet tuhoista yllättävän vähin vaurioin. Magnoliat olivat täydessä kukassa, samoin kameliat ja atsaleat ( siellä kasvaa pensaina niitä lajeja, mitä me käytämme joulukukkina).  Niissä kohdin missä tien penkka oli hävinnyt veden mukana mereen, oli täysi tohina, jotta vauriot saatiin pikaisesti korjatuksi.Taloja siivottiin ja avuntarvitsijoita autettiin.

Uskomattoman jyrkät rinteet olivat täynnä salaatteja, uusi perunasato oli kohta valmis nostettavaksi ja talven yli jääneistä kaaleista voitiin vielä kerätä tuoreita lehtiä. Rinneviljelmien tehokkuus on vailla vertaa. Osaisimmekohan me viljellä yhtä jyrkissä olosuhteissa?

Saaren asukkaiden tarmo kunnostaa tuhon jäljet ansaitsee hatun noston ja suuren arvostuksen. Töitä paiskittiin vuorokauden ympäri. Välillä sade piiskasi vaakasuoraan ja oli välillä viedä mennessään kokoonkasatun mullan. Kyllä sitä multaa oli kulkeutunutkin virran mukana. Saaren eteläpuolella merivesi oli aivan ruskeaa ja rinteiltä irronneet puut ajelehtivat uppotukkeina suurissa lautoissa muun roskan seassa.

Viikossa tapahtui uskomattoman paljon. Kaupungin keskusta avautui, kadut saatiin siisteiksi ja turisteille voitiin jälleen esitellä historiallisia paikkoja ilman, että kura tirskui kenkien alta.

Kasvillisuudessa olivat kevään merkit näkyvissä. Muutaman viikon kuluttua vuoristoteiden reunat ovat sinisenään sinisarjojen  kukista. Akaasiat täydessä kukassa, sen jälkeen peittyvät kauniit jakarandakujat siniseen huntuun, kun puut alkavat kukkia. Luonto parantaa omat haavansa ja ihminen korjaa omien rakenteidensa vauriot.

Tänne palatessa alkoi kaivata kevättä, toivottavasti se kohtaa ilmoittaa tulostaan!

kukkaisterveisin

Leena