Joka päivä niitä ilmestyy. Havainnot ovat ihania tai sitten ei. Kesäkukkien siemenet pukkaavat sirkkalehtiä, orvokkien nupuista aukeavat ensimmäiset terälehdet ja sanoma- ja aikakausilehtien sivulta avautuvat erilaiset puutarhajutut. Puhumattakaan puutarhakirjojen ilmestymisryöpystä, sivuja tulee roppakaupalla.


Joka päivä niitä ilmestyy. Havainnot ovat ihania tai sitten ei. Kesäkukkien siemenet pukkaavat sirkkalehtiä, orvokkien nupuista aukeavat ensimmäiset terälehdet ja sanoma- ja aikakausilehtien sivulta avautuvat erilaiset puutarhajutut.  Puhumattakaan puutarhakirjojen ilmestymisryöpystä, sivuja tulee roppakaupalla.

Esikasvatusta vaativien kesäkukkien kylvöaika on nyt parhaimmillaan. Laskeskelin lystin kustannuksia. Siemenpussi maksaa kolme – neljä euroa, ja pussillisesta kylvää jo hieman naapurinkin tarpeisiin. Kiinnostavaa puuhaa. Kuinka ihanaa on aloittaa aamu katsomalla miten pikkuruiset sirkkalehdet ovat avautuneet. Palkitsevaa myös! Kun perusasiat, kosteus ja kylvömulta ovat kunnossa, onnistuminen on lähes sataprosenttisen varmaa. Toki pitää tietää hieman lisää, peitetäänkö siemenet vai tarvitsevatko ne itääkseen valoa.

Vanha sanonta kuuluu: Kun yötä ennen kylvää, niin yhdeksää ennen korjaa. Aikaiset kylvöt tuottavat aikaisen sadon. Nyt voinkin nauttia tammikuun viimeisen päivän orvokkikylvökseni tuloksista. Kukkia avautuu joka päivä. Olen totuttanut taimia viileään ja kohta ne ovat siirtokunnossa piharuukkua komistamaan.  Muutkin viileää sietävät lajit ovat päässeet ulkoilemaan, leijonankidat, kesäneilikat ja hopeaputous. Kunhan yöt vähän lämpenevät, kasvihuone ja lasitettu parveke ovat oivia paikkoja jatkokasvatukselle.

Jos itsellä ei ole kasvatuksille tilaa, puutarhamyymälöiden taimet ovat kohtuuhintainen vaihtoehto. Tosin laatua pitää vahtia. Kaikenlaista kun on tarjolla. Alkuvuodesta pakersin oppaan parveke- ja patioistutuksista. Se on saanut hyvän vastaanoton, vaikka tapanani ei olekaan tekemisiäni kehua, niin sen verran hyvää palaute on ollut, että nyt kehtaa.

Tekemisen laatu onkin hyvä aasinsilta puutarha-aiheisiin juttuihin. Aivan erinomainen teos kotimaisista marjoista putkahti huhtikuun puolivälissä. Sinikka Piipon Suomalaiset marjat, Minerva kustannus. Teos, jossa asiat ovat kohdallaan ja uuttakin tietoa löytyy.  Myös Riku Cajanderin Luontopiha-kirja antaa ajattelemisen aihetta.

Tiedon oikeellisuudesta voikin sitten olla montaa mieltä, kun valtakunnan ykköslehdessä siemenet istutetaan. Toisen lehden juttua lukiessa herää kysymys kuinka moni mahtaa esikasvattaa hernemaalle herneen taimet, valtaosa varmaan kylvää siemenet suoraan kasvupaikalle. Jokainen lehti haluaa nyt kiivaasti julkaista puutarhajuttuja, kun ”buumi” on parhaimmillaan, mutta tohinassa unohtuu osaamisen ja asioiden ymmärtämisen merkitys. Joten olkaapa kriittisiä, joku sanoisi tässä kohtaa, että käyttäkää maalaisjärkeä. Se valitettavasti taitaa olla katoavaa kansanperinnettä, kun valtaosa meistä tuppautuu taajamiin asumaan.

Nyt kaikenlaisten lehtien pariin, keväästä nauttimaan!

Terveisin Leena