Täällä etelässä sormet syyhyää kuokan varteen. Joko pian pääsee vetämään kylvövakoa vihannesmaalle. Siemenperunat pukkaavat itua, mutta daalian juurakoiden elävyydestä ei ole vielä näyttöä.

Täällä etelässä sormet syyhyävät kuokan varteen. Joko pian pääsee vetämään kylvövakoa vihannesmaalle. Siemenperunat pukkaavat itua, mutta daalian juurakoiden elävyydestä ei ole vielä näyttöä. Maa on paikoin valitettavasti kovin kylmää ja teillä siellä pohjoisempana varjopaikoissa taitaa vielä lumikin lymytä. Suomi on pitkä maa ja kevät etenee pikkuhiljaa.

Keskustelupastalla on käyty vilkasta sananvaihtoa kevättöiden etenemisestä ja nostettu esiin puutarhuria askarruttavia asioita. Pihan kevättyöt ovat oivaa liikuntaa ja kasvun ihmeen katselu tuo aherrukseen kaivatun tauon. Talven jäljiltä niin kasvit kuin erilaiset oliotkin näyttävät selvinneen hyvin.

Maalla kasvaneena voin todeta saman minkä äitini jo aikoinaan opetti: Maanviljelys on onnen kauppaa. Niin se on puutarhanhoitokin. Sanonnalla tarkoitettiin ensisijaisesti, että säille ja luonnonilmiöille ei mahda mitään, joitain asioita voi ehkäistä ja joitakin hieman edesauttaa. Myöhemmin olen oivaltanut sanonnan toisen puolen. Nimittäin puutarhan merkityksen hyvinvoinnille ja elämän laadulle. Jokavuotinen keväisten ilmiöiden havainnointi, innostuminen ensimmäisten kukkien ja perhosten ilmaantumisesta ja kevätaamuisista lintujen konserteista tuo sitä onnellisuutta. Sitähän luonto meille kauppaa yllin kyllin.  Ihanaa asiassa on myös se, että kevään merkit ovat monien ulottuvilla eivätkä vaadi kaupankäyntiä.

Malttamattomuus siis valtaa pikkuhiljaa mielen. Onneksi jotakin voi jo tehdä. Istuttaa orvokkeja, siistiä pensaista kuihtuneita oksia ja puuhastella muita pikkuaskareita. Kohta pääsee sitten käärimään hihat kunnolla ja "kaivautumaan" mullan sisään.

Mukavaa vapun ja äitienpäivän aikaa, lähden nyt istuttamaan orvokkeja ruukkuun. Saatte sitten myöhemmin kuvallisen näkymän lopputuloksesta.

Keväisin terveisin

Leena

Tässä se lopputulos nyt on. Kyllä ne ovat ihania!