Meillä on se onni, että saamme nauttia neljästä vuodenajasta. Nyt on alkamassa niistä ankarin eläimille, jotka ovat aktiivisia ympäri vuoden. Suomen luonnon ainutlaatuisuutta ei täysin ymmärretä. Jos tätä menoa jatketaan, niin kaipuu menetettyjen luontoarvojen perään alkaa muutaman vuosikymmenen päästä.


Meillä  Suomessa on se onni, että saamme nauttia neljästä vuodenajasta. Nyt on alkamassa niistä ankarin  eläimille, jotka ovat aktiivisia ympäri vuoden.  Suomen luonnon ainutlaatuisuutta ei täysin ymmärretä.  Jos tätä menoa jatketaan, niin kaipuu menetettyjen luontoarvojen perään alkaa muutaman vuosikymmenen päästä. Jotkut tätä palstaa lukevat eivät ole noita aikoja toteamassa, mutta ne jotka ovat, voivat nykytoimilla vaikuttaa siihen,  millaista elämää talvisin pihoillamme voimme ihastella.

Asumme yhden Vantaanjoen sivuhaaran varrella. Jokilaakso tarjoaa kesällä pesimäpaikkoja linnuille, jotka ovat nyt tulleet nauttimaan pihamme tarjoamasta talvieineestä ja ilahduttamaan lyhyinä talvipäivinä. Mutta idylli voi jäädä lyhytikäiseksi. Suunnittelijoiden pöydällä syntyy nopeasti tielinjaus joenrantaan tuottamatta sen enempää huolta luonnon ainutlaatuisuuden menetyksestä. Samoin  turvesoille voidaan ajaa isoilla koneilla ja kaapaista parin metrin kerros turvetta tuntematta tunnon tuskaa järvivesien samentumisesta. Esimerkkejä on muitakin.

Luonto on ollut täällä ennen meitä, mutta ihminen voi tehdä siihen sellaisia arpia, jotka muuttavat peruuttamattomasti meidän jokaisen elinpiiriä. Varmaan moni meistä haluaisi tulevinakin talvina seurailla tali- ja sinitiaisten iloista puuhailua tai katsella joulunpunaista punatulkkua, kun se kaikessa rauhassa mutustaa siemeniä.

Onko niin, että luontoarvoilla ei ole mitään merkitystä, kunhan liikenne pelaa ja asukkaat saadaan jotakin kautta siirretyksi työpaikkansa äärelle? Miksi asunto- ja tiealueiksi pitää kaavoittaa luonnoltaan niitä monipuolisimpia alueita? Pitääkö luonto ja asutus asettaa aina vastakkain? Monet ulkomaiset tuttavamme ovat ihmetelleet ja ihastelleet luonnon läheisyyttä ja hiljaisuutta.  Heille onkin mysteeri se, kuinka vähän etenkin pääkaupunkiseudulla, arvostetaan luonnontilaisia alueita. Pelto on ihmisten luomaa, lehto on luonnontilaista maastoa!

Talvipihan elämä kiinnostaa lapsia ja aikuisia. Nyt on se aika vuodesta, jolloin yhteiselo luonnon kanssa tiivistyy. Lähimetsiemme ( joita vielä onneksi on) asukeista linnut, kettu, metsäjänis ovat ilonamme talvikuukausina ja tulevat nauttimaan talviruokintamme antimista. Vatsa täyttyy nopeasti ja yhdestä  pitkästä kylmästä yöstä voi taas selvitä hengissä. Valitettavasti monella taholla luonnon arvostus "kytkeytyy päälle" vasta vapaa-aikana, vaikka omissa työtehtävissä voisi vaikuttaa talvipihan elämän jatkuvuuteen.

Nauttikaa pihapiirin elämästä näinä lyhyinä talvipäivinäkin.