Muutaman päivän aikana kevät on ottanut ison harppauksen. Lumihankien alta putkahtavat lumikellot ja krookukset. Myös narsissit ovat kasvattaneet pitkät versot lumen suojissa. Routa on kaikonnut, ja kasvit ovat lähtökuopissaan.


Muutaman päivän aikana kevät on ottanut ison harppauksen. Lumihankien alta putkahtavat lumikellot ja krookukset. Myös narsissit ovat  kasvattaneet pitkät versot lumen suojassa.  Routa on kaikonnut, ja kasvit ovat lähtökuopissaan.

Mutta paljastuu pihalta jotain ei-toivottuakin. Vesimyyrät  ja myös peltomyyrät ovat viettäneet riehakkaan talven. Vesimyyrien jäljiltä kukkapenkki muistuttaa perunapeltoa tai ainakin huonosti kynnettyä sarkaa. Rusakoiden kaluamat omenapuut näyttävät oudoilta.  Syöntijäljet ovat yli metrin korkeudessa.  Mitä näiden vaurioiden korjaamiseksi voi tehdä?

Yltympäriinsä kalutusta puusta tai oksasta ei enää ole eläjäksi, ellei sitten askartele sillastuksella ohuista oksista  ylityskohtaa syödyn alueen yli. Jos  kuoreton alue on kovin laaja, sillastuskaan ei pelasta puuta. Runko kannattaa katkaista. Orapihlaja leikataan maan rajasta, omenapuuhun voi jättää tyngän, mikäli on varmuus siitä, että jalostuskohta on vaurioituneen kohdan alapuolella. Puu saattaa intoutua kasvattamaan uusia versoja.  Aikaa kuitenkin tarvitaan sadon odotteluun. Usein paras vaihtoehto on kaataa koko puu ja istuttaa lähitienoolle uusi. Näin pääsee nauttimaan sadosta nopeammin.

Myyrien tuhotöiden korjaaminen onkin sitten toinen homma. Yhtenä vuonna vesimyyrät olivat jyystäneet syysleimuista juuret niin, että kesän edetessä kasvit alkoivat potea kuivuutta. Kasvit olivat " tyhjän päällä". Uudelleen istutus korjasi tilanteen. Nyt saattaa olla samanlainen kevät edessä. Niin paljon ovat myyrät penkeissä möyrineet.

Se lohtu on, että aina jotakin on säästynyt.  Ja voihan sitä taas  istuttaa jotain uutta. Nyt aloitan suunnittelun!