Lumi on sulanut sellaista vauhtia, että kohta voi uskoa kevään saapuvan. Itsekin olen ikään kuin kaivautunut esiin lumen alta. Vuoden alku on kulunut monenlaisissa riennoissa. Mutta nyt taas viherpeukalo on saanut uutta vauhtia. Ensimmäiset orvokin taimet ulkoilevat päivittäin kasvihuoneessa ja tomaatin taimissa on sirkkalehdet.   Pääsiäiseksi aioin tehdä ulos ruukkuistutuksen kylmänkestävistä kukista.

Kevätaamut ovat kohta parhaimmillaan. Yhtään omenapuuta en aio leikata, korkeintaan kuivia oksia poistan. Kesä on parasta aikaa leikkuseen, silloin näkee miten lehdet varjostavat toisiaan eikä vaarana ole piiskaoksien kasvaminen.  Kunhan puutarha vapautuu lumen kahleista toteutan Tee vähemmän- nauti enemmän -periaatetta. Maailmalla sitä kutsutaan nimellä Slow Gardening.  Vähän samaa ajatusta kuin Slow Food- toiminnassa.

Miten sitten voi nauttia pihasta enemmän. Mahdollisuuksia on monia. Olen kerännyt niitä maaliskuussa ilmestyneeseen kirjaani Lomailijan puutarha. Puutarhakirja, jossa on muutakin kuin tehtävälistoja ja tiukkoja ohjeita.  Kiireisen elämän vastapainoksi tarvitaan jotain muuta kuin suorittamista.

Nyt aamuisin kuuntelen mustarastaan laulua, toivotan ensimmäiset sipulikukat tervetulleeksi ja odottelen ensimmäisiä kevätperhosia.

Kevättä kohti mennään!