Pablo Picasso tuli Ateneumiin syyskuussa ja hän poistuu loppiaisena.

Pablo Picasso tuli Ateneumiin syyskuussa ja hän poistuu loppiaisena.

Näyttelyssä on lähes 200 teosta, näin montaa picassoa meillä ei ole kuunaan nähty yhdellä kertaa. Entinen ennätys oli Retretin noin 70 teosta 1994.

Näyttelyn nimi lupaa ”Mestariteoksia Pariisin Picasso-museosta” eikä petä. Ateneumiin saapui käsin poimittu valikoima niistä tuhansista töistä, jotka Picasso piti itsellään ja jotka perilliset joutuivat antamaan Ranskan valtiolle perintöverojensa maksuksi. Taisipa heiltä mennä vielä rutkasti frangejakin. Taideteoksista syntyi Pariisin Picasso-museo. Toki perillisillekin jäi tärkeitä teoksia melkoisesti. Pablo ei koskaan tykännyt myymisestä.

Näyttely on ripustettu ilmavasti. Tietenkin väljyys vähenee, kun päivittäinen kävijäjoukko kasvaa. Ja loppua kohtihan se kasvaa.

Näyttelyluettelo on upea. Kuvilla on tilaa, ja katalogi valottaa Picasson taidetta monitahoisesti. Mukavaa, että näyttelyluettelossa on omistettu luku aiheelle Picasso ja suomalaiset.

Luettelo on tärkeä, sillä näyttely on koosteena uniikki. Se katoaa iäksi, kun teokset palaavat aikanaan kaveriensa joukkoon Pariisiin. Luettelo jää.

Picasson yksityiselämästä katalogi ei paljon puhu. Se on hyvä, sillä siitä puolesta on riittänyt juttua liiankin kanssa, enimmäkseen ilkeää. Ihan turhaan, Picasso ei nyt kerta kaikkiaan paininut Hyvien Siippojen sarjassa, vaan kaikkein raskaimmassa, Taiteen Uudistajien luokassa, jonka valiot palkitaan nimen kuolemattomuudella.

Olen ollut ihastunut Picasson taiteeseen muutaman vuoden. Alkukipinän sain laitakaupungin huutokauppakamarilta löytyneen Picasson keramiikkaesineen myötä. Härän päätä esittävä, hivenen kupera ”seinälautanen” imaisi Picasson tuotannon tutkimiseen, josta ei ihan heti tunnu loppua tulevan. Se on vienyt suuriin ja pieniin taidemuseoihin Espanjaan ja Ranskaan. Picasso on ostattanut meillä suuren kasan taidekirjoja ja matkaansaattanut syviä sukelluksia netin syövereihin. Jokainen oivallus Picasson taiteesta aiheuttaa aina jonkin sortin aivomyrskyn.

Picasso oli työhullu, ja hän teki taidetta uupumatta yli 70 vuotta. Siinä ajassa ehtii, kun ei pidä turhia luppoja.

Hän ei koskaan kirjoittanut muistelmia, olisi vain mennyt vain hyvää taiteentekoaikaa hukkaan. Hänen sanomisensa ovat suurelta osin muitten kirjaamia, osin keksimiäkin. Sen hän ainakin on sanonut, että hänen jokainen hänen taideteoksensa on yksi sivu hänen elämäkertaansa – ja sellaisena pätevä.

Jos kiinnostut tutkimaan mitä kaikkea Picasso vuosien mittaan ehti, naputtele osoite

http://picasso.tamu.edu/picasso/

Ruudulle avautuu professori Enrique Mallenin elämäntyön kokoinen sivusto, joka sisältää valtavasti tietoa Picassosta. Siellä on myös kuvat oheistietoineen (ranskaksi) yli 17 000 taideteoksesta, sievästi vuosittain lajiteltuina. Luku kattanee noin kolmanneksen Picasson tuotannosta. Grafiikkaa on vähiten.

Teossivujen kahlaaminen kertoo ainakin yhden asian. Vaikka taidehistoria mielellään viipaloi taiteilijat – Picassonkin – toisiaan seuraavien kausien mukaan (nk. avainteosten osalta näin tietysti voikin tehdä), Picasson työtapa ei oikein noudata kausia.

Hyvin usein hän varioi muutamaa aihetta vuoden verran, siirtyy seuraavana vuonna uusiin aiheisiin, mutta palaa sitten aiempiin vuosien kuluttua. Uuden Ihastuksen muotokuva on aina aluksi valokuvantarkka, realistinen piirros, jonka hän vuosien varrella ensin pelkistää ja sitten pirstoo kubistiseksi tai paisuttaa surrealistiseksi. Uusi nainen merkitsi Picassolle aina myös uutta materiaalia taiteentekemiseen! Picasso palaa moniin ilmaisutapoihinsaa yhä uudelleen, hän teki esimerkiksi kubistisia töitä lähes kaikilla vuosikymmenillään.

En ala kertoa, mitä teoksia näyttelyssä pitäisi erityisesti ihailla, koska taide on aina katsojan ja teoksen välinen asia. Tässä sijaan muutama kokemani oivallus.

N:o 75, Kaksi hahmoa maisemassa: ”Ihminen on osa luontoa”.

N:o 91, Lasi, piippu, ristiässä ja arpakuutio: ”Etsi kuvasta neljä esinettä. Löysitkö?”

N:o 129, Akrobaatti: ”Ainahan ne ovat pelkkiä käsiä ja jalkoja”.

N:o 174, Kyyhkynen: ”Picasson Kyyhkynen valittiin II maailmansodan jälkeen rauhan symboliksi. Kyyhkykin on nuori ja haavoittuva. Sitäkin hyvät ihmiset haluavat suojella, pahat tuhota sen.”

N:o 175, Härän pää, joka on tehty polkupyörän satulasta ja ohjaustangosta: ”Nerokkuus on usein yksinkertaista. Moni sanoo, että tuon nyt osaisi tehdä kuka vain. Ehkä, mutta Picasso teki sen.”

N:o 181, Françoisen muotokuva: ”Malli on kuvattu edestä... tai siis oikeastaan sivulta..., itse asiassa siis...”

N:o 183, Korean verilöyly: ”Sodan epäinhimilliset kasvot.”

N:o 193, Rattaita työntävä nainen, veistos: ”Alussa oli romu...”

Erkki Kankaanmäki