Minun on vaikea välttyä vaikutelmalta, että koemme elintilamme uhatuksi. Meillä on aivan liikaa eläimiä.

Minun on vaikea välttyä vaikutelmalta, että koemme elintilamme uhatuksi. Meillä on aivan liikaa eläimiä.

En puhu minkeistä, puronieriöistä tai kaneista, vaan omista luonnonvaraisista lajeistamme. Ilmeisesti meidän on yhä vaikeampi sietää niitä eläimiä, jotka ovat tuhansia vuosia eläneet kanssamme samaa maata.

Joskus karhu uhkaa metsästäjää (paradoksi!) tai eksyy asutuille seuduille. Sitä ei voi nukuttaa ja viedä takaisin korpeen, vaan se pitää heti lopettaa, koska se on Häirikkö, luultavasti myös Tappaja, olipa se sitten aikuinen tai pentu.

Sudet pitää ampua, koska ne hyökkäävät pihalle kytkettyjen koirien kimppuun. Se, miksi koirien pitää välttämättä olla pihalla juoksunaruun kytkettyinä susisyötteinä louskuttamassa, ei ole minulle selvinnyt. Vanha hokema, että koiran metsästysvaistot kärsivät, jos se ei asu ulkona, ei pidä paikkaansa. Olen kuullut monista oivallisista metsästyskoirista, jotka asuvat talossa sisällä, nähnytkin niitä. Niillä on ollut jopa hyvät sosiaaliset vaistot, koska koira on laumaansa rakastava eläin.

Ahmoille ja ketuille tarjotaan tavattaessa karhujen ja susien kohtalo.

Viimeksi on tapetille noussut ilves, jolle ehdotetaan merkittävää hävitystä. Syyksi on sanottu, että halutaan pienentää kantaa. Ilvekset siis halutaan tappaa, koska ne halutaan tappaa. M.o.t.

Montako ilvestä näit viime viikolla?

Meitä eivät uhkaa yksinomaan suurpedot. Hirvet ja peurat sotkevat ja syövät halmeet. Ne myös eksyvät ajoteille, joilla sen jälkeen on lähes mahdoton ajaa suosittua sataaviittäkymppiä turvallisesti. Häirikköhirvet tavataankin nitistää ennen metsästyskauden alkua, asein ja autoin.

Kun teeret ja metsot on jo kutakuinkin syöty, pääsemme nykymenolla vähitellen eroon jokseenkin kaikista suurista luonnonvaraisista eläimistämme. Sen jälkeen voimme ottaa ohjelmistoon hillerit ja päästäiset. Ajatelkaapa suuren porukan jännittävää kärppäjahtia, jossa vain mestarit osuvat.

Joskus on kuultu myös varisten ja oravien mellastelleen. Niitä ei ole luokiteltu ihan Tappajiksi, mutta Häiriköiksi kumminkin. Jokin näissä kanssaeläjissämme riepoo meitä sovittamattomasti.

Yllämainitut kanit tarjoavat suurpetojen huvetessa varmasti erinomaisen vastuksen. Kania ei mahdeta juuria noin vain, jos kertomuksiin pitkäkorvien hävitysyrityksistä eri puolilta maailmaa eri aikakausina on luottamista.

Ymmärrän hyvin, että ihmisten asuinalueet ja lasten koulutiet on turvattava. Koirienkin pitää varmaan saada haukkua koppinsa edustalla vuorokauden ympäri.

Sitä en kuitenkaan ymmärrä, että kun joku näkee vilauksenkin suurpedosta jossakin, psykiatrinen lausunto eläimen sieluntilasta tappopäätöksineen syntyy puolessa tunnissa jopa kesälomien aikaan. Jahtaamisesta ei luovuta, ennen kuin eläin on saatu hengiltä.

Suomi on pinta-alaltaan Euroopan suurimpia maita. Luulisi meillä olevan viiden miljoonan seassa vielä tilaa muutamalle tuhannelle.

Erkki Kankaanmäki