Taas on käytävä vuotuista kirjallista jälkipeliä. Menikö kirjailija Antti Hyryn romaanille

Taas on käytävä vuotuista kirjallista jälkipeliä. Menikö kirjailija Antti Hyryn romaanille Uuni annettu Finlandia-palkinto oikeaan osoitteeseen? Kolahtiko? Upposiko? Tuntuiko luissa ja ytimissä? Ei.

Niin sanoin vielä muutama viikko sitten rehellisesti oiottuani järkälemäisen ja jähmeän romaanin loppuun saakka. Lähes loppuun. Noh, niille hujakoille kuitenkin.

Muutamien sivujen ohikiilaaminen ei tuntunut merkitsevän juonen kannalta mitään. Samaa muurausta. Laastia. Tiiltä. Uunin pikkuhiljaa valmistumista. Valmistuisi nyt jo! Tapahtuisi nyt jotakin! Lämpeneekö se vai ei? Vetääkö edes? huomasin kärkkyväni.

Luettuani myös muut ehdokkaat, povasin tomerasti voittoa nuoren Turkka Hautalan romaanille Salo. Mikä miniatyyriyhteiskunta! Miten taidokasta tätä päivää kaikkine yksityisine ahdistuksineen ja muutosten mieliin tuomine matalapaineineen!

Jouduin kuitenkin kääntämään kelkkani. Helsingin Sanomien lukijakirjeisiin ilmestyi nimittäin oiva kommentti palkinnon voittajasta: "Hyryn uuninrakennusteos sotii sotimatta kaikkea sitä vastaan, mikä niin sanotussa nykyisyydessä ahistaa. Kiirettä ja päättömyyttä ja henkistä ahtautta ja ylenpalttista latteutta.".

Lukija huomautti, millainen henkireikä Hyryn romaani voi ahdistavan nykydraaman seassa olla.

Totta. Kaikessa pysähtyneisyydessään Uuni on sittenkin se todellista, ajankohtaista dramatiikkaa sisältävä teos. Päähenkilö Pietari ja hänen uuninsa edustavat itseään suurempaa arvoa - pysyvyyttä. Sitä muuttumattomuutta, jonka olemme ajastamme valitettavasti jo kadottaneet. Kärsivällisyyttä. Hiljaisuutta.Yksinkertaisten asioiden suuruutta ja hiljalleen kehkeytymistä.

Otin kirjan uudelleen hyllystä. Enää odotan malttamattomana pelkästään pysähtymistä.

Leena Tanskanen

Toimittaja