Vuosi sitten kolleega toi minulle ketjumyymälän roskishyllyltä nappaamansa perhosorkidean ja sanoi, että nyt sopisi näyttää, pystynkö kukittamaan sen.

Vuosi sitten kolleega toi minulle ketjumyymälän roskishyllyltä nappaamansa perhosorkidean ja sanoi, että nyt sopisi näyttää, pystynkö kukittamaan sen.

Kovin ihmellisiin asioihin en tällä alalla kykene. Olen harrastanut orkideoidta vasta kolmisen vuotta, eivätkä saavutukseni ole mainittavia. Intoa on enemmän kuin taitoa.

Arvelin, ettei tämä ”Tehtävä” kuitenkaan olisi kovin vaikea, olihan perhosessa komeat nuput kahdessa varressa.

Niinhän sitä olisi luullut, mutta seuraavien viikkojen aikana nuput kuihtuivat. Eikä yksikään avautunut.

Vasta silloin tein sen, mikä pitäisi aina tehdä heti. Tarkistin kasvin juuret. Ne olivat kurjassa kunnossa, harmaata haperoa, ehkä vain pari juurta heilui miten kuten hengellä.

Kevättalvi, ulkona kylmä, sisällä ilma ratisevan kuivaa. Koska vuodenaika ei suosinut kasvualustan vaihtoa, kastelin kasvin juuret kunnolla, panin perhosen marketin vihannespussiin ja pussin kiinni. Sen verran jätin rakoa, ettei pussin sisältö homehtunut.

Kesällä vein remontin takia kaikki orkideat pihalle. Tuuli ja satoi, oli nimenomaan perhosorkideoille aivan liian kylmä alkukesä.

Heinäkuuhun tultua melkein kaikki orkideat  kuitenkin selvinneet Siperia-jaksosta, niin tämäkin kasvi. Vaihdoin monille kasvualustan, myös perhosille. Iloni oli suuri, kun ”Tehtävässä” oli nyt pulleat, vihreät juuret!

Syksyllä kasvit tulivat sisään. Eipä aikaakaan, kun kaikki perhororkideat ryhtyivät työntämään kukkavarsia, niin tämäkin. Perhosten kukinta oli heikko – jo uskon, ettei näille kasveille sovi pihaelämä Suomen alkukesässä.

”Tehtävä” teki taas suuret nuput – mutta ne eivät auenneet. Ne näyttivät suorastaan poksahtavan, mutta pysyivät kiinni. Autoin suurinta nuppua hiukan terävien kynsisaksien kärjillä.

Kukka avautui, mutta näytti juuri siltä, mitä se olikin, väkisin avattu. Panin kukkavarret puolivälistä poikki ja jätin kasvin viettämään talven hiljaisleoa.

Katkaistuihin kukkavarsiin ilmestyi tammikuussa uudet haarat, niihin nuput, ja helmikuussa kasvi vihdoin suostui avaamaan nuppunsa!

Vaikka nuput ovat suuria, kukka on pieni, 5x5 senttiä, tummanpunainen. Kasvin mukana tulleessa lapussa luki Phalaenopsis Ching ruey. Näitä Ching ruey -hybridejä on satoja, ellei tuhansia erilaisia.

Yritin löytää juuri saman kasvin netistä, mutta se oli kuin etsisi neulaa heinäladosta. Ching ruey Gold Saff ’F.L.’ on ehkä lähinnä tätä, mutta senkin puna on hivenen eri sävyä. Parasta vain kutsua kasvia ”Tehtäväksi”.

Kukinnan jatkuessa nyt kolmatta viikkoa, kasvin juuret näyttävät taas kehnoilta. Tuli uusi komennus vihannespussiin. Kokonaisuus ei ole viettelevän näköinen, mutta terveys ennen kaikkea.

Monikin on saanut kokea Phalaenopsisten samantapaista taantumista koti-ikkunalla. Syy on luonnollinen. Kasvit kukitetaan ihanneoloissa kasvihuoneissa ja ne mahtavat saada myös hormonikäsittelyn, jotta koko partia olisi myyntikunnossa samaan aikaan.

Kodeissa kasveja odottaa kuivempi ilma, hämärämpi valaistus ja hormonittomampi arki. Yleensä ne lopulta sopeutuvat, mutta se vie aikaa.

Erkki Kankaanmäki

toimittaja