Melkoista myrskyä on ollut parina viime päivänä. Puita on kaatunut paljon ja sähköt olivat poikki useita tunteja. On ollut mukavaa istua perheen kanssa takkatulen ääressä ja kynttilän valossa, kun kenelläkään ei ole ollut kiire mihinkään. Nuoriso ei voinut istua tietokoneella eikä tuijottaa televisiota. Ihan kuin olisi tullut tilauksesta ilta, jolloin kiireen keskellä on pakko pysähtyä ja viettää aikaa rakkaimpien kanssa.

Pelasimme korttia ja juttelimme. Muistelimme aikaa, kun lapset olivat pieniä sekä asioita, joita lapsille on jäänyt mieleen. Jännä huomata, miten jotkut asiat, jotka itselle on ollut aika mitäänsanomattomia, onkin jäänyt lähtemättömästi lasten mieleen. Ja mitä heille jää nykyhetkestä mieleen, kun ovat 15- ja 16-vuotiaat? 15-vuotias poikani totesi, että ainakin hän on elämässään oppinut sen, että jos äiti jotain lupaa, niin se myös pitää.  Ja että älä lupaa ikinä kenellekään mitään, jos et 100 %:n varmasti voi sitä pitää. Tämä lämmitti mieltäni suuresti ja sai aikaan tunteen, että ihan metsään ei kasvatukseni lasten suhteen ole mennyt. Taimikasvatus siis onnistunut.

Nina