Ihanaa, että on niin paljon perennoja, joihin voi luottaa! Kuvan korallikeijunkukat ovat yksi parhaista. Kasvi on otollinen jaettavaksi ja kasvattaa pikkutaimia, mutta ei ole kukkapenkin hunni Attila ja valtaa kaikkea tilaa. Kukat ovat kauniit ja kirkkaan väriset, ennen ja jälkeen kukinnan on lehdistä iloa. Keijunkukka toimii hyvin myös kukkakimpuissa. Keijunkukkaa ei vaivaa kirvat, rusakko ei ole siitä kiinnostunut eikä myyrä popsi juuria. Pärjää hyvin puolivarjossa, eikä kärsi sateesta eikä kuivuudestakaan. Mahtava kasvi kerta kaikkiaan.

Muita hyviksi havaittuja ovat tuoksukurjenpolvi ja kesäpikkusydän (näitä tosin pidettävä kurissa) vaaleanpunaisista kukista, sinisistä kevätkaihonkukka on ihan ykkönen (samaten melko lailla leviävää sorttia). Isorikko on kiva, matala maanpeittokasvi aurinkoiseen paikkaan, valkoinen kukkahuiskula on hienon näköinen. Hietaneilikka on myös hauskan hapsuinen valkoinen kukka, kasvattaa patjamaisen kasvuston. Miten sen saisi vaan leviämään oikeaan suuntaan, nyt se kasvaa polun päälle eikä penkin takaosaa kohti, niin kuin oli tarkoitus.

Monet näistä kasveista olen saanut alun perin ystävältäni Raijalta tai äitini pihasta. Monia olen myös jakanut eteenpäin. On kiva kulkea pihalla ja muistella, keneltä on mitäkin saanut. Ja kun käy ystävän pihalla, voi tarkistaa, miten omasta pihasta maailmalle lähteneet poikaset ovat pärjänneet.

Susanna