Hahaa, ensimmäiset ruohosipulit silputtu salaattiin! Jalokärhössä näkyy elämää, ihme, olin varma, ettei se selviä hengissä. Krookukset kukkivat, eikä rusakko ole käynyt vielä syömässä. Yleensä ne syövät muut paitsi keltaiset. 

Huomenna ostoksille puutarhamyymälään, nurmikko kalkittava, orvokit lasikuistin purkkeihin, ja se omenapuu täytyy leikata. Jos jotain hyvää tässä lumettomassa talvessa, niin ei ole ainakaan jääpoltetta nurmikolla. Ehtisinköhän vielä hakemaan valmiiksi liotettua pajua punontaa varten? Tuoksuköynnöskuusaman vanha tuki on jäänyt pieneksi, tekisikin mieleni punoa jotakin massiivista. Suoraan maahan on tosi helppoa tehdä punokset. Loimipajut saa tarpeeksi syvälle kosteaan maahan eikä tuuli vie rakennelmia mennessään. Ergonomia ei ehkä paras mahdollinen, mutta mihinkäs se tarhurin selkä ei taipuisi, kun innostus valtaa.

Ah kevät!

Susanna