Koen suunnatonta onnistumisen riemua!

Keskikesän juhla on käsillä ja pihani on ensimmäistä kertaa nautinnollinen. Aikaisempina vuosina istuttamani kasvit ovat päässeet hyvään vauhtiin ja kätteni työn tulokset näkyvät. Tänä keväänä sireenit kukkivat ensimmäistä kertaa. Niiden hennoissa oksissa oli ihastuttavia liloja ja valkoisia kukkia. Ihanaa, pihallani on oikeita vanhanaikaisia sireenejä! Myös juhannusruusu innostui kukkimaaqn jätekatoksen kupeessa. Vaikka naapurilla on kyllä paljon hienompi juhannusruusu. Se on vanha ja rehevä, täynnä kukkia. Onneksi se ihan tontin rajalla, ja mekin saamme nauttia sen ihanuudesta. Valkoiset kukat oikein hohtavat yöttömässä yössä.

Perennapenkkini on ihana. Pikkusydämet aloittivat kukinnan ja niitä seurasi pian särkynyt sydän. Nyt se jo lopettelee, mytta syvän violetti kärhö on täydessä loistossa. Nakkasin keväällä sen juurelle lannoitetta, ja nyt se kiipeää korkeammalle seinustaa pitkin kuin koskaan. Pian aloittaa keltainen lilja ja tarhapiiskutkin ovat oikein vahvan näköisiä. Syksymmällä ovat vuorossa malva ja leimukukat.

Tein myös pienen ruukkupuutarhan. Istutin suuriin, sinisiin saviruukkuihin monenvärisiä orvokkeja. Pienempiin ruukkuihin laitoin ihan tavallisia samettikukkia. Lisäksi laitoin yhteen ruukkun pelargonian ja sen juurelle muratin.

Pensasaidaksi istuttamani marja-aronia ovat paljon tuuheammat kuin viime vuonna. Nyt niistä sai jo leikattua siistin aidan näköisen rajan pihallemme. Se näyttää kauniilta ajetun ja tuuhean nurmikon reunassa.

Nyt saankin nauttia juhannuksen lumosta omalla, ihanalla, kukkivalla pihallani.

Susanna