Kesä etenee ja hempeämielisyyteni lisääntyy. Tällä viikolla palstapuutarhani säilytettävien kukkien listalle ovat päässeet myös palava rakkaus ja ritarinkannus. Sillä eihän näitä voi tuhota, eihän?

En ole ollut erityinen palavan rakkauden ystävä, koska sen punainen on niin kovin perus-perus-punainen. Mutta toisaalta: se on vanha, kestävä perenna ja muheva väriläiskä muiden kukkien joukossa. Ritarinkannukseni taas kasvavat kuin itsekseen, ja niitä riittäisi kavereillekin, jos vain pitäisivät lupauksensa ja tulisivat hakemaan. Kohta näet saan tarmonpuustan ja nyhdän kaikki karkulaiset lehtikompostiin.