Aivan tolkuttomiin ei palstaakaan voi pitää vain mielessä, kun sattuu olemaan kohtuullinen kasvukausi. Lisäksi tiedossa on kolme viikkoa matkailua, jona aikana kasvu räjähtää ja saan ehkä hoitamattomuuden takia porttikiellon puutarhamaalle ja saman tien koko palstayhdistykseenkin. Jotain itsesuojelullista on siis tehtävä. Lapio on tähän oiva apukalu.

Ykköstavoitteeni on istuttaa pioneja, jota varten tarvitsen hyvää, villiintyneistä perennoista vapaata maata. Valmistelutoimet aloitin jo viime vuonna kitkemällä lipstikan ympäristöineen. Talvella riivin talventörröttäjät lehtikompostiin, jota olikin aika kasa, miltei täysin maatumatonta, kuivaa ja kuollutta. Tein tästä röykkiöstä hätäkatteen suht'paljaalle mullalle, jotta en tapaa palattuani ryöpsähtänyttä kasvillisuushetteikköä.

Toinen tavoitteeni on ruusupensaiden (2) ja viinimarjapensaan (1) hoito ja tukeminen. Tähän auttaa kovasti, jos ruusupensaat löytää kasvillisuuden seasta. Harjoitin siis kitkentää ja lapiontia pensaiston alla.

Kolmas tavoitteeni on naapurisovun ylläpito. Tämän takia lapioin kauniit käytävät palstani ja naapuripalstojen väliin eli yritän kerjätä arvostusta lähistöstä. Lapionmakuun päästyäni kitkin ja lapion myös palstani etualan, jossa on kasvanut tolkuttomia korkeita perennoja sikin sokin. Ne tahtoisin vaihtaa helmihyasinttien kevätreunukseksi ja kehäkukkain kesäkasvustoksi.

Yllätyin iloisesti narsissisadostani. En muistanutkaan, miten paljon narsisseja rinteessä jo on. (Toki tahdon enemmän kevätkukkia, olen kyltymätön, mutta hyvä alku kuitenkin). Pari viikkoa olen saanut nauttia oman sadon maljakkokukista. Jo tämän takia kannattaa pitää palstaa!

Tuija