Tänä aamuna. Kello oli 5. Aurinko kurkki puiden latvoissa. Lintujen konsertti oli uskomaton. Kevyt usva leijui ilmassa ja teki auringon säteiden kanssa maisemasta sadunomaisen, jotenkin mysteerisen. Eilisen sateen jälkeen pisarat kimmelsivät nurmikolla. Kirsikat avasivat kukkiaan. Tuulen vire toi kukkivan tuomen tuoksun mukanaan. Sadat tulppaanit hehkuivat aamuauringon säteissä. Se oli hetki, johon olisin voinut jäädä. Jäinkin hetkeksi seisomaan paikoilleni katselemaan ja haistelemaan kevättä. Käki kukkui jossain kauempana. Aurinko kipusi ylemmäksi, kosteus ilmasta painui alemmaksi ja lopulta hävisi. Ilma oli edelleen raikas ja viileä, mutta tuo varhaisaamun taianomainen hetki oli poissa. Oli siis aika valmistautua viikon viimeiseen työpäivään.

-Nina-