Pihallamme käyskentelee monenlaisten luonnoneläimien lisäksi myös lemmikkimme. Suloinen Liina-kissanpentu muutti meille muutama viikko sitten, ja nyt viimeistenkin lumien sulettua se tutustuu innolla pihaansa. Liina ei voi kauniiksi moittia: sillä on "aatu-viikset", valkoisissa jaloissa toisessa etu- ja toisessa takajalassa musta, epäsäännöllinen laikku, etujalkojen valkoinen väri jatkuu säkän päälle yhtyen kuin kantokahvaksi, naaman valko-musta-väritys on vino ja silmät näyttävät olevan eri paria. Mutta söpö ja reipas se on!


Mainio maanpeitekasvi on ruma risukasa pitkään, pitkään keväällä. Se talvehtii hyvin ja viihtyy jopa täydessä varjossa. Kukat ovat lähes huomaattomat. Sen kauneus perustuukin lehtiin ja sen kaareviin, ohuisiin, punaruskeisiin oksiin, jotka juurtuvat nivelistään maahan. Joko tunnistit?


Kuvassa kevätasussaan seppelvarpu, Stephanandra incisa ’Crispa’. Suosittelen!

Tässä on toukokuun projektini. Ojan vierestä kaadoimme vanhan, lahonneen puuaidan viime syksynä ja tilalle valoimme betoniin puutolpat joihin pingotimme verkkoaita. Aita ei ole tavallista puutarha-aitaa, vaan rautalanka muovin sisällä on lähes kaksi kertaa paksumpaa (http://www.kolumbus.fi/rautarantala/). Tällainen aita pysyy paremmin kuosissaan.

Jätin noin 1,5 metriä tilaa ojan ja aidan väliin tien puolelle. Näin saan kaivettua aitakasveille tarpeeksi syvän ja leveän ojan, jonka täytän hyvällä istutusmullalla. Aitakasvi on vielä hiukan hakusessa. Mitä suosittelisit tähän paikkaan, joka on A) melko varjoisa, itärinne B) melko kuiva, hiekkainen maa C) korkeutta ei tarvitse olla yli 1,5 m mutta saa olla jopa 3 m, D) aidan pitää olla vapaasti kasvava E) aita voi olla myös monilajinen? Lisättäköön, että en pidä keltaisista kukista :)


Sari