Pensaista ensimmäisenä ehtii kukkaan kaunis onnenpensas. Kirkkaan keltaiset kukat eivät ole isoja, mutta niitä on paljon. Pensas kukkii ennen lehtien puhkeamista, tosin lehtiä alkaa jo näkyä oksien päissä.


Viime vuonna Turin puutarhamarkkinoilta mukaani tarttui atsalea. Myyjä väitti sen olevan virolaista kantaa, siemenestä kasvatattu. Se selvisi ensimmäisestä suomalaisesta talvesta kohtuullisen hyvin, vain yksi verso paleltui. Valitettavasti hukkasin lajikenimen. Tunnistaako kukaan?


Havukasvit ovat talvehtineet hyvin. Tämä vuorimänty on ihan tavallinen lajike, ei siis kääpiovuorimänty. Pidän sen matalana ja kauniin pyöreänä typistämällä vuosikasvuja joka vuosi kesäkuun puolenvälin paikkeilla. Leikkaan vuosikasvuja todella reilusti, vähintään 2/3 pituudesta, ja osan poistan kokonaan.


Naapurimme innostui hankkimaan tuijia, ne kun sattuivat olemaan tarjouksessa läheisessä puutarhamyymälässä. En tietenkään voinut olla ottamatta muutamaa, vaikka olinkin päättänyt olla ostamatta yhtään uutta puuta tai perennaa tänä vuonna. Lajike on timanttituija, joka kasvaa hitaammin ja on tiheämpi ja tummemman vihreä kuin yleisesti aitakasvina käytetty kartiotuija. Kuvassa oikealla on pilarikataja, jota ei ole istutettu, vaan se kuuluu alkuperäiseen puustoon. Valoisassa, melko kuivassa paikassa ison koivun vieressä se kasvaa yllättävän nopeasti ja tekee marjoja.


Suosikkihavuni on tuivio. Se viihtyy auringossa, kasvaa melko köyhässäkin maassa ja kestää tallausta. Se pysyy melko matalana ja peittää parissa vuodessa ison alan. Tein sen virheen, että istutin liian lähelle tuivion tainta kaksi laakakatajaa. Parin vuoden kuluttua jouduin kaivamaan katajat ylös, koska tuivion versot varjostivat niitä liikaa. Kannattaa siis jättää tuivion ympärille ainakin metrin verran tilaa joka suuntaan!


Sari