Vihdoin pihalla tapahtuu jotain näkyvää! Vaikka toisaalta, eihän lumien sulamisesta ole vielä kuin muutama viikko.

Perjantai-aamuna aloimme ystävieni kanssa urakoimaan porraskiviä paikoilleen. Tyttäreni Jenna oli kokin- ja kuvaajanroolissa, häntä ei parane päästää pihalle puuhastelemaan.


Tästä se alkaa.

Haastetta toi jyrkkä rinne, mutta tyttäreni Jennan miehellä, Pärrellä, onneksi voimaa riitti, vaikka kivet painoivat 106 kg kappale.


Ideoimassa oli myös ystäväni Suvi, jolta sain nuo tiilikärryt lainaan. Ihan tavallisilla kottikärryillä kiviä ei kannata kärrätä.


Mistään ei kuitenkaan olisi tullut mitään, enkä tähän urakkaan olisi uskaltanut ryhtyäkään, ilman Turusen Jaania, joka työskentelee Rudus Betonituotteella. Hänen ansiostaan pihalle valittiin sopivat porraskivet ja asennuskin sujui täysin oikein.


Sää suosi talkooväen aherrusta.


Mitat tarkistettiin monta kertaa.


Portaiden muoto alkaa hahmottua.

 


Jaani risti aurinkopationi konjakkipatioksi, kun "kastejuhlassa" nautittiin konjakkititilkkaset.

Seuraavaksi onkin jo kasvien vuoro. Osa on jo hankittu ja perjantaina lähdemme ystävieni kanssa Türin kukkamarkkinoille hankkimaan vähän täydennystä.

-Nina-