Sain isoäidiltäni kriikukanpuun taimen nelisen vuotta sitten. Heti ensimmäisenä talvena

Sain isoäidiltäni kriikukanpuun taimen nelisen vuotta sitten. Heti ensimmäisenä talvena sille oli käydä hassusti: rusakko söi siitä jokaikisen oksan, mutta ei onneksi maistanut palaakaan rungosta. Puu versoi yllättävän paljon, mutta yhdestäkään ei tullut uutta latvaversoa. Sivusuunnassa versot sen sijaan kasvoivat hurjaa vauhtia, ja nyt puun leveys on lähes 6 metriä. Puun alusta oli aika ruma ja vaikeahoitoinen: kriikuna tekee paljon juurivesoja ja nurmikko oli vallannut mulloksen.


Ennen.

Jälkeen. Vasemmalla takana kriikuna, keskellä luumunpuun taimi ja oikealla omenapuu.

Kaivoin puiden alustoilta nurmikon ja kaikki juuririkkaruohot pois. Laitoin pohjalle juurimaton ja päälle uutta ostomultaa ja omaa kompostimultaa. Istutin alustoihin maanpeitekasveiksi rentoakankaalia, kesäpikkusydämen taimia ja hopeatäpläpeippiä. Kylvin myös erilaisia kesäkukkien siemeniä.

Viikonlopun suuri urakka oli aidan rakentaminen naapurin kanssa yhteiselle rajallemme. Koska molemmilla on isoja koiria, täytyy välissä olla melko korkea aita. Vanha, noin 20-vuotias verkkoaita oli jo melko huonossa kunnossa, liian matala ja tolpat olivat lahot. Uuden aidan tolpat päätettiin valaa betoniin ja rumat ruohikkotupsut poistaa aidan kohdalta.

Aitalinjalle kaivoimme ojan, joka täytetään kivituhkalla. Se estänee nurmikkoa kasvamasta aitaan kiinni, tai ainakin sitä on helpompi kitkeä.

 


Tien viereiselle rajalle rakensimme vastaavan aidan viime kesänä.


Projekti jatkuu vielä muutamia päiviä, sillä raja-aidan pituus on noin 100 metriä.

Sari