Sunnuntaina kävin hyvän ystäväni kanssa Mustilan aboretumissa

Sunnuntaina kävin hyvän ystäväni kanssa Mustilan aboretumissa http://www.mustila.fi/  ihailemassa mm. alppiruusujen ja atsaleojen kukintaa. Olimme perillä jo aamulla klo 9, mutta silti oli jo kuuma. Ystävällinen henkilökunta myi meille aamukahvit, vaikka kahvilan aukeamiseen oli virallisesti vielä tunti.



Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta, mittarissa oli +29 astetta ja linnut lauloi. Atsalearinne oli huikaiseva kukkaloistossaan. Tuulen virekään ei käynyt, joten tuoksukin rinteessä oli ihan uskomaton. Atsaleojen tuoksuun oli sekoitettuna vähän kieloa, syreeniä ja pihlajaa.




Kiersimme hemlokkien kautta kohti tammimetsää. Nuoret hemlokit ovat aika suloisia, eipä uskoisi, että näin herkästä kasvaa useita kymmeniä metrejä korkea puu.


Havuista järeimmän vaikutuksen minuun teki kuitenkin mahtavat purppurapihdat. Muutamaan oli laitettu mitta viereen, korkein taisi olla 33,8 metriä mitattuna muutama vuosi sitten.


Tammimetsän kupeessa oli vähän kosteampaa maaperää. Tässä vaiheessa viimeinenkin vaate liimautui tiiviisti ihoon kiinni. Nyt alkoi näkyä jo muitakin ihmisiä, tähän asti olimme taivaltaneet arboreetumin poluilla kahden vain lintujen laulun ympäröimänä. Kovaäänisesti jutteleva bussilastillinen ulkomaisia turisteja tuli vastaan. Koin sen kova-äänisyyden melko häiritsevänä, ihan kuin se olisi rikkonut jotain pyhää. Minulle pyhää on luonnon rauha.

Kosteikossa kasvoi komeat kotkansiipi saniaiset. Ne oli yli 1,5 metriä korkeita. Tämmöinen lyhyenläntä ihminen, kuten minäkin olen, pystyisi helposti hukkaamaan itsenä niiden sekaan.


Melkoisen suuria oli myös nämä keltamajavankaalit. Helposti huomasi, miten ne olivat levinneet ojan uomaa pitkin tehokkaasti. Ei siis syyttä varoitella tämän leviämisestä.

Kannatti ottaa lepopäivä puutarhatöistä.

-Nina-