Toukokuun alun jälkeen pihallemme on osunut kaksi sadekuuroa. Vettä on kertynyt sademittariin vaivaiset kuusi millilitraa. Se ei oikein riitä kasveille, ei edes syväjuurisille, vanhoille perennoille puhuttamattakaan kasvimaalla nuokkuville kesäkurpitsan taimille. Niinpä olenkin viettänyt iltoja raahaten kastelukannua ja vesiämpäreitä ympäri pihaa.

Vesimyyrä viihtyy kosteassa, mutta ei vedessä nimestään huolimatta. Pariin vuoteen en ole nähnyt vesimyyrän koloja tai itse eläintä pihallamme, mutta pari päivää sitten kissamme pyydysti sellaisen talomme nurkalta. Otus oli melkoisen iso, ja ihmeellisen kaukana lähimmästä kosteikosta.


Sari