Olen oikein päässyt kunnolla helsinkiläisten puutarhojen makuun. Lauantaina kävelimme Herttoniemen kartanon puutarhan läpi matkalla pääkohteeseen. Seuraavalla kerralla täytyy tämä kyseinen ottaa pääkohteeksi. Upeita oivalluksia ja mahtavia puita, mutta tähän palaan, kun olen tutustunut paikkaan paremmin.

Pääkohde oli Roihuvuoren japanilainen puutarha. http://www.roihuvuori.fi/hanami/japanilaistyylinen-puutarha/  Saavuimme sinne alku-illasta, kun pahin paahde oli jo ohi ja valo siivilöityi viistosti oksien lomasta.


Tunnelma puutarhassa oli käsittämättömän rauhoittava. Tiesin, että se on japanilaisten puutarhojen tarkoituskin, mutta en ikinä ollut aiemmin oivaltanut, miten se vaikuttaa jo ensimmäisten askeleiden aikana. Askeleet hidastuivat minullakin kuin huomaamatta, eikä ollut enää kiire mihinkään. Ei tehnyt mieli juurikaan puhua, vain nauttia hiljaisuudesta ja imeä rauhaa kiireisen päivän päätteeksi.

En koskaan ollut ajatellut tai sisäistänyt, miten kaunista voi harkittu yksinkertaisuus olla. Muutama tehokas yksityiskohta, mutta vain yksi kerrallaan näkyvissä.


 



Kaikkea oli, mutta sopivan pienissä annoksissa. Ainoa väripilkku oli veden rannalla kukkivat siniset siperiankurjenmiekat, iris sibiricat. Pitäisiköhän minun alkaa karsimaan ylenpalttoutta pihastani, sillä selvästi yksinkertainen on kaunista ja vähemmän on enemmän.


-Nina-