Nyt varmasti tuli päivän D-vitamiiniannos täyteen ja nenälle pari uutta pisamaa.

Kun eilen kärvisteltiin vesisateessa niin tänään saatiin nauttia täydellisestä talvisäästä.

Aurinko paistoi täydeltä terältä ja pikkupakkanen houkuteli ladulle heti aamusta. Ihanaa oli hiihtää, ladulta ei olisi malttanut lähteä pois! Viimein alkoi nälkä kurnia ja oli lähdettävä kotiin.

Ainavalmis lenkkikaverini Suomenlapinkoira Tempo ei tykkää yhtään hiihtoinnostani koska se ei pääse toimintaan mukaan. Painava runtti polkisi ladut rikki ja täälläpäin ei tunneta koiralatuja.

Hienosta kelistä johtuen oli ulos päästävä vielä uudestaan! Koira remmiin ja kun sillä tuntui virtaa olevan niin hurjasti, kaivoin lasten hankeen jättämän potkukelkan esiin.

Koiranremmi  potkurinsarveen ja menoksi! Mieletön luisto ja vauhdin hurma! Mieleen tuli takavuosien tekopirteä appelsiinimainos jossa helemat paukkuu.

Vesisade oli tehnyt tienpinnan todella liukkaaksi ja alamäkeen sai jarrutella tosissaan ettei menopeli karannut käsistä ja koira vallan läkähtynyt.

Kurvasimme kylätieltä järven yli auratulle jäätielle. Ensin arvelutti jään kestävyys mutta kun naapurin pojat ajelivat siellä autolla ja pilkkijät istuivat ihan rauhassa jatkettiin matkaa. Jäätielle oli yläntänyt vettä ja nyt oli potkurista todella apua kun tie oli sileällä jäällä.

Tempo ryyppäsi vettä aukinaisesta uvenavannosta ja minä oikaisin välillä selkääni. Potkuri kulki kevyesti ja koira ravasi vierellä iloisena. Aurinko paistoi siniseltä taivaalta. Nyt varmasti tuli päivän D-vitamiiniannos täyteen ja nenälle pari uutta pisamaa.

Pauliina, 4-kymppinen