Alkutalvesta edellä pomppinut koira kulkee nyt kiltisti perässäni hangen pinnan hipoessa sen selkää.

Nollakeli, harmaata ja märkää mutta ulos tekee mieli.

Koira pomppii riemuissaan kun otan esiin lumikengät, hän pääsee mukaan!

Lumikengät jalkaan ja pellolle. Hanki kantaa mukavasti ja alkutalvinen urakin näkyy heikosti.

Lunta sataa hiljalleen kun saavutan metsän reunan. Metsä on aivan hiljainen, ei edes mäntymetsikössä asuva korppi ilmoita tulostani.

Vanha ura ei näy enää kunnolla ja jos astut harhaan uppoat polvia myöten pehmeään lumeen.

Meno on raskasta ja on pakko pysähtyä välillä huilaamaan.

Alkutalvesta edellä pomppinut koira kulkee nyt kiltisti perässäni hangen pinnan hipoessa sen selkää.

Vastaan tulee vanhat moton jäljet ja meno helpottuu. Koira pinkaisee edelle riemuissaan!

Tien laitaan kasatusta puupinosta nousee vahva ja makea pihkan tuoksu. Rakastan sitä!

Nousen moton jäljiltä taas vanhalle lumikenkäreitille ja vihellän koiran mukaani. Se katsoo minua ihmeissään, miksi pitää lähteä uppuroimaan hankeen kun valmiilla uralla olisi niin paljon helpompaa kulkea.

Lumi upottaa nyt puoleen sääreen, syke nousee ja paita kastuu selästä. Kunto nousee kohisten!

Toissaviikkoset ilveksen jäljet näkyvät vielä. komea kissa oli kurvaillut kuusikossa kaikessa rauhassa ja jatkanut sitten tien yli matkaansa.

Loppumatka taitetaan metsäautotietä pitkin. Aurattua tietä on helpompaa kulkea ilman lumikenkiä.

Tien varren raidoissa näkyy jo pajunkissoja ja lumisade lakkaa.

Päivä ja yö ovat yhtäpitkiä tänään.

Kevät keikkuen tulevi !

Pauliina