Avantoon meno laukaisee sellaisen adrenaliinisyöksyn, että puolustusmekanismit kytkeytyy päälle kropassa yhtaikaa.

Sunnuntaikävely sohjossa käy hyvin reippaasta liikunnasta. Pitää askeltaa hyvällä tasapainolla lyhyitä askelia niin pysyy varmimmin pystyssä.

Kumisaappaat ja kurahousut olis ihan hyvät varusteet, mutta vanhat vaelluskengätkin käy. Ja vaikka farkut, jos ei vedenpitävää tuulipukua satu olemaan. Siis mitkä tahansa verukkeet ei riitä kieltäytymiseen.

Olimme ystäväpariskunnan kanssa Oittaalla sohjolenkillä. Ja alustavasti oli puhuttu myös avantoon menosta Joten uikkarit ja pyyhkeet oli mukana. Lenkin jälkeen koitti sitten totuuden hetki. Yksi ilmoitti heti, että jatkaa mielellään vaan kävelylenkkkiä.

Ja Mies yritti selittää, että matka pukuhuoneesta avannolle on liian pitkä paljain jaloin kuljettavaksi. Vaan eipä käynyt sekään veruke. Kassarouva nimittäin kuuli selitykset ja lupasi heti lainata varustekaapista avantotossut. Joten sinnehän sitä pulahdettiin. Ja muutamalla vedolla takaisin laiturille.

Jälkeenpäin oli taas niin virkeä olo, ettei paremmasta väliä. Muistelin 10 vuotta taaksepäin aikoja, jolloin työkaverit saivat minut, ikuisen vilukissan houkutelluksi avantoon. Ja lopulta jopa SM- uinteihin, tosin ilman ajanottoa.

Uskon, että avantokäynnit ovat pitäneet minut terveenä monta flunssakautta. Avantoon meno laukaisee sellaisen adrenaliinisyöksyn, että varmaan kaikki mahdolliset puolustusmekanismit kytkeytyy päälle kropassa yhtaikaa. Ja pöpöt saavat kyytiä.

Tervemenoa avantoon kaikille muillekin!

Raija, 6-kymppinen