Matkan edetessä jännitys häviää, rentoudun ja nautin liikunnasta!

Viimeiset koulupäivät ovat käsillä sisältäen esityksiä, arviointeja ja ennenkaikkea armotonta jännittämistä.

Olen oikein mestari jännittämään mahallani! Siihen koskee ja kerrankin mahamakkarat tuntuvat kovilta ja kiinteiltä.

Väliyö tuli nukuttua huonosti vatkaten mielessä asioita, mitä olisi pitänyt sanoa tai tehdä toisella tavalla.

Loppujen lopuksi ihan turhaa säätämistä mutta minkäs luonnollesi mahdat?

Onneksi tähän väliin tuli kotipäivä ja tiedän miten purkaa jännitystäni.

Sauvat käteen ja lenkille!

Alkuun suljen kouluasiat mielestä tietoisesti ja tarkkailen ympäristöä. Miten lumet ovat sulaneetkaan ja linnunlaulukonserttiin on liittynyt uusia ääniä. Jopa marjarosvo räksänkin näkeminen saa olotilan kohentumaan!

Matkan edetessä  jännitys häviää, rentoudun ja nautin liikunnasta!

Raitis ulkoilma ja sopivan raskas ruumiillinen työ takaavat hyvät yöunet ja selkeämmät ajatukset.

Olen huomannut monesti kun joku asia on jäänyt vaivaamaan niin liikkumisen jälkeen se ratkeaa kuin itsestään.

Mielenkiintoisia olisi tietää miten kävelykokoukset ovat onnistuneet. Juoksuttaako johtaja alaisensa piippuun niin henkisesti kuin ruumiillisesti?

Sään ainakin luulisi vaikuttavan paljon. Räntäsateeseen ajetut alaiset tuskin kiittelevät pomoaan!

Lenkin jälkeen on todella hyvä ja rento olo!

Pois turha vouhotus ja säätäminen, giljotiini on edessä vasta huomenna!

Aurinko paistaa nyt. Eletään hetkessä!

 Pauliina