Meno Nuuksioon toteutui vihdoin, kun lupasin ulkomailla asuvalle ystävättärelleni synttärilahjaksi retken lähiluontoon.

Viimein minä, paljasjalkainen etelän (Helsinki, Espoo) ihminen, sain itsestäni irti ja pääsin retkeilemään Nuuksion kansallispuistoon.

Meno Nuuksioon toteutui vihdoin siksi, kun lupasin ulkomailla asuvalle ystävättärelleni synttärilahjaksi retken lähiluontoon.  Siis retkelle oli monta syytä. Epäitsekäs ja itsekäs!

Suunnitelmissamme oli palkata opas mukaan. Jottemme eksyisi ja osaisimme toimia, jos kohtaisimm karhun ym. eläimen.

Opas kertoi, että Haukkalammen luona, jonne Metsähallitus hienosti ohjaa luonnossa kulkijat, on lähireitit niin hyvin merkitty, että mekin pärjäisimme ilman opasta.

Kävelimme 4 km Haukankierroksen ja 2 km Punarinnan kierroksen ja tunnelma oli mahtava.

Luimme karttaa ja opasteita ansiokkaasti, söimme eväät jylhän kallion päälla ja nautimme. Emme eksyneet.

Nuuksion maaston jylhyyttä ei turhaan kehuta. Ja nyt kynnys lähteä kansallispuistoon on matala.

Suunnitelmissa on seuraavaksi tammikuussa lumikenkäretki oppaan kanssa kansallispuiston syrjäosaan, reitittömälle alueelle.

Luonnossa kulkeminen kannattaa aina, virkistys- ja kunnonkohotuksen positiivista piikkiä ei saa muulta niin helposti ja edullisesti.

Päivi, 5-kymppinen