Kyllä sitä on vajavainen äkkisistään yksisilmäisenä!

Ihanat aurinkoiset syysilmat ja taimiston raivaus ovat ehdottomia syksysuosikkejani!

Kunnon hikihommaa raivausahan kanssa, siinä näkee työnsä jäljen maiseman muuttumisena ja samalla ajatus taimien pelastamisesta saa sahan laulamaan innolla.

Rehevät lehtomaat kun antavat kuusen kasvuunlähdölle suuria haasteita. Ensin pitää pärjätä kasvussa heinikon, horsmien ja vatukon kanssa sitten vanhat kaskimaat puskevat pihlajaa oikein urakalla!

Sahailin jo viidettä päivää kaataen pihlajikkoa kunnes kypärän suojasta ja silmälaseistakin huolimatta iski pihlaja alaoikealta suoraan silmääni!

Auuuu!

Siinä olikin sitten keplottelua että pääsin aukolta pois! Teki mieli sulkea molemmat silmät ja huimasi kun könysin aukolta kohti tietä ja pihaa.

Kiitos hyvien naapurien joilta sain kyydin lääkäriin! Merirosvolappu silmään ja parinlaisia tippoja mukaan. Odottelua ja parantelua.

Kyllä sitä on vajavainen äkkisistään yksisilmäisenä!

Valonarkuus on pahinta. Ei oikein kärsi tihrustaa terveelläkään silmällä, saati katsoa telkkaria tai lukea mitään. Univelat on kyllä nyt tullut kuitattua!

Parin sisällä olo päivän jälkeen oli kyllä pakko päästä ulos! Sympatiat ovat suuret vanhuksia ja pitkäaikais sairaita kohtaan jotka joutuvat viettämään pitkät ajat sisällä.

Lierihatulla ja aurinkolaseilla varustautuneena läksin ulos, istumaan edes kuistille. Voi miten hyvältä tuntui raikas ulkoilma! Siitä pystyi nauttimaan silmät kiinni istuen ja sisään hengittäen kostean raikasta syysilmaa!

Tänään kävin jo postilla ja pomimassa omenia puutarhasta. Näkökyky on vielä sumea mutta valonarkuus on vähentynyt ja merirosvolappu siirretty ensiapuvarusteisiin.

Onneksi sataa tihuttaa. Raivaus urakka saa odottaa silmän kunnolla paranemista.

Mutta ulos täytyy tänään vielä päästä uudestaan virkistymään ja vahvistumaan.

Pauliina