Pakkanen on vihdoin hellittänyt – ainakin toistaiseksi. Tänään voiskin tehdä kauppareissun kävellen. Reppu selkään ja menoksi. Jaa, mutta ensin jätepaperit reppuun, keräyspiste kun on kaupan pihapiirissä. Vie mennessäs – tuo tullessas.

Päivi tuossa taannoin testaili erilaisten kenkien pitopohjia. No minä panen ilman muuta vaelluskenkien lisäksi kantapohjapiikit, nehän kietaisee tarran avulla jalkaan tuota pikaa. Hankin ne jo ammoin paljon nuorempana koirankuljetusreissuja varten.

Kävellessä yritän rakentaa kroppani toimimaan rennosti. Kun käytän lihaksiani ja  jäseniäni tietoisesti ja kontrolloidusti, ajatusten hyppelehtiminen rauhoittuu. Pään sisäinen melu hiljenee. Teen pari syvää ulos- ja sisään hengitystä ja olo sen kuin paranee.

Lumi narskuu mukavasti ja aurinkokin tirkistelee taivaanrannassa. Saan siis vielä kirkasvalohoitoakin, ehkä vähän d-vitamiiniakin ? Ja ainakin liikuntaa. Reilun 4 kilsan lenkki tuli bonuksena päivän ruokatäydennyksen lisänä.

Kyllä reppu on hyvä keksintö!

Raija, 6-kymppinen